Ihmisentaimilleni parhaat eväät elämään

Uutisista saa lukea samana päivänä, kuinka presidenttimme siteeraa Helvi Sipilää kehottaen unelmoimaan isosti ja talousnobelisti sättii hallitustamme lapsilta ryöstämisestä. Hallituksen ohjelma, ratkaisujen Suomi, on näyttänyt todelliset karvansa.

Kuinka moni kvartaalitalouden kasvatti pärjäisi maailmassa, jossa sähkö ei tulisi pistorasiasta, ruoka kaupasta ja tieto netistä? Dystopia, jossa todelliset elämäntaidot ja aito viisaus mitattaisiin, olisi rankkaa mutta ehkä sittenkin merkityksellisempää kuin nykyinen indeksikorotuksista ja subventoinneista käytävä kissanhännänveto.

Kuinka moni nyky-yhteiskunnan muurahainen kokee työssään aitoa, syvällistä tyydytystä ja tuntee toteuttavansa merkityksellistä tehtävää? Harva enää uskoo rakentavansa kirkkoa siirtäessään virtuaalikiviä kasasta toiseen. Ratkaisujen Suomea toteutetaan kuuntelematta sydämen ääntä. Tavaraa rakastetaan ja ihmisiä käytetään, vaikka pitäisi olla juuri päinvastoin. Ehkä dystopia olisi sittenkin utopia.

Joka ilta katsoessani nukkuvia lapsiani, laittaessani näille peitot paremmin, sipaistessani otsalta hiussuortuvan olen onnekas. Tiedän hoitavani maailman merkityksellisintä pestiä. Huolehdin, että nämä ihmisentaimet saavat parhaat mahdolliset eväät elämäänsä, oli tulevaisuus minkälainen tahansa. Jonkun dystopia, toisen utopia. Ja noudatan presidentin kehoitusta: unelmoin isosti.