Näyttelyarvio: Viime vuosisadan suurin surrealisti pakottaa tekemään ikioman tulkinnan

Amos Rexin taidemuseo asetti riman korkealle tammikuun alussa päättyneen ensimmäisen näyttelynsä myötä. Team Labin videoinstallaatiot saivat suomalaiset liikkeelle perheen pienimpiä myöten, ja museon ulkopuolella nähtiin viimeiseen näyttelypäivään asti tuntien jono.

Nyt luvassa on toisenlainen kulttuuriteko. Amos Rex on tuonut Suomeen yhden viime vuosisadan suurimman surrealistin, René Magritten koko tuotannon kaaren.

Museonjohtaja Kai Kartio ei ole suotta innoissaan. Taidealalla Magritten saaminen näin laajasti Suomeen on kulttuuriteko. Vaikka luvassa ei ole ehkä samanlaisia tuntien jonoja korttelin ympäri, näyttelylle voi povata suosiota. Keskeisellä paikalla Helsingin Kampissa sijaitseva Amos Rex houkuttelee Magrittella myös kansainvälisiä taiteen ystäviä.

Mitä sitten on luvassa?

Magritten teokset ovat katsojaystävällisiä, mutta samalla myös ärsyttäviä. Katsoja kokee yllätyksen ja joutuu miettimään onko näkemässä mitään järkeä. Taiteilija ei itse paljoa töitään selitellyt, vaan jätti selittelyn muille. Niissä riittääkin selittämistä ja tulkinnan varaa.

Yhdestä René Magritten kuuluisimmista aiheista, piipusta, esillä Amos Rexissä on useampi versio. Näyttelijän omakuvassa piippu on kasvanut nenään kiinni. Omalla tavallaan kiehtova on kuulakärkikynällä paperille luonnosteltu versio vuodelta 1961, jonka Magritte on nimennyt "Tämä ei ole piippu".

Näyttelyn lehdistöpäivänä koolla oli kymmenien toimittajien joukko, jotka kaikki luulivat tietävänsä teoksista jotain. Ei huolta, teoksia ei ole puhki analysoitu. Oikean tulkinnan tekee jokainen itse. Onneksi kaikkea kokemaansa ei tarvitse edes selittää. Kokeminen itsessään on tärkeämpää.

René Magritte: Elämänviiva. Amos Rex 8.2.–19.5.2019