Anoreksia, vahinkoraskaudet, lapsen huumeriippuvuus – Hanna Brotherus avaa elämänsä rohkeasti ja koskettavasti esikoiskirjassaan

Kuuntelin tanssija, ohjaaja ja koreografi Hanna Brotheruksen kirjan hänen itsensä lukemana äänikirjana ja vaikutuin. Miten joku osaakin sanoittaa noin hienosti tunteitaan ja elämäänsä. Ja miten uskaltaa avautua monista niin kipeistä asioista: suhteista vanhempiin ja omiin lapsiin, ainoaan siskoon ja veljeen, puolisoon.

Syömishäiriö on yksi kirjan teemoista. Hannan sisko sairastuu nuorena anoreksiaan ja kuolee myöhemmin aikuisena syöpään: Hannan nuorin lapsi, tytär, sairastuu anoreksiaan, ja lopulta Hanna itsekin myöntää olevansa syömishäiriöinen.

Mutta kirja on paljon enemmän kuin kertomus anoreksiasta. Brotherus käsittelee siinä laajasti kaikkea, mitä elämä on hänen eteensä tuonut.

Kuten esimerkiksi neljä vahinkoraskautta, ja kuinka hän joka kerta pelkäsi saavansa tytön, vaikka salaa tyttöä toivoikin. Ja miten ylihuolehtiva äiti hänestä tuli. Äitinä hän alkoi ymmärtää omaa äitiään, jonka hän nuoruudessaan koki etäiseksi.

Brotherus kertoo myös, millaista oli, kun yksi lapsista sekaantui huumeisiin. Ja miten hän avioeron jälkeen asui ikkunattomassa kellarihuoneessa ja opetteli elämään yksin. Mutta hän iloitsee myös uudesta rakkaudesta ja siitäkin, kun uusi mies opetti hänet kellumaan ja lopulta sukeltamaan, vaikka hän oli aina pelännyt vettä.

Brotherus kirjoittaa kirjaansa Pariisissa, ja eri lukujen välillä on päiväkirjamerkintöjä nykyhetkestä. Brotherus on nykyisin avioliitossa muusikko Mikko Kuustosen kanssa.

Ei uskoisi, että Ainoa kotini on Brotheruksen esikoiskirja. Niin hieno ja moniulotteinen se on. Äänikirjan jälkeen halusin itselleni luettavan kirjan, että voin palata sen ajatuksiin, sillä niissä riittää pohdittavaa itsellenikin tyttärenä, siskona, vaimona ja neljän lapsen äitinä.