Kirja-arvio: Petteri Taalaksen Ilmastonmuutos ilmatieteilijän silmin puoltaa malttia ilmastokeskusteluun, mutta miten fossiiliset syrjäytetään ilman luopumisen tuskaa?

Maailman ilmatieteen järjestön WMO:n pääsihteeri Petteri Taalas on esiintynyt viime aikoina maltillisen ilmastoviestinnän puolestapuhujana.

Kuluttamisesta ei tarvitse ahdistua, metsiä saa hakata ja lihaa voi syödä. Ratkaisevaa ilmastonmuutoksen torjunnassa on fossiilisista energianlähteistä luopuminen, sillä ne vastaavat valtaosasta hiilidioksidipäästöjä. Kirjassaan Taalas taustoittaa julkisuudessa toistamansa viestin.

Erityisen ponnekkaasti Taalas puolustaa Suomen metsäsektoria.

Kotieläintalouden vaatiman laajan pinta-alan Taalas näkee globaalisti ongelmallisena, mutta ilmastonmuutoksen torjunnassa ruokavalio on silti sivuosassa verrattuna fossiilienergian vaikutuksiin.

Mittakaavat ja aikajänteet tulevat selviksi. Taalas selvittää juurta jaksain ja helppotajuisesti, miten ilmasto toimii ja millaisia muutoksia on luvassa.

Paikoin hän kertoo anekdootteja uransa varrelta. Taalas vaikuttaa verkostoitujalta, joka on onnistunut haalimaan Suomelle kumppanuuksia ja tutkimusrahaa.

Taalas valottaa myös ilmastonmuutoksen tutkimuksen ja ilmastopolitiikan historiaa. Huomionarvoista on, että ensimmäinen ilmastokonferenssi pidettiin jo 1979 – tietoa on siis ollut pitkään, mutta toimiin on ryhdytty viime tingassa.

Pariisin sopimuksen onnistumisesta Taalas kiittää muun muassa ranskalaisten diplomaattisia taitoja.

Ilmastokriisin ratkaisujen esittely jää niukaksi ja vastuu poliittisille päättäjille. Tarvittava teknologia on olemassa, yhä useampi maa sitoutuu 1,5 asteen tavoitteeseen ja koronapandemia osoittaa, että tarvittaessa päättäväisyyttä löytyy, Taalas toteaa.

Mutta miten fossiiliset syrjäytetään viidessä vuodessa ilman hänen vieroksumaansa vastakkainasettelua? Onko sittenkin niin, että joku joutuu luopumaan jostain?