Murteet sekaantuvat kiihtyvään tahtiin – miten niitä voisi vahvistaa? Antti Tuisku ja Sami Jauhojärvi näyttävät esimerkkiä

Lähde: Kotimaisten kielten keskuksen verkkosivut: https://www.kotus.fi/kielitieto/murteet/suomen_murteet Kuva: Jukka Pasonen

Savoa vääntävä keihäänheittäjä Antti Ruuskanen, peräpohjolan murteella hiihtoa selostava Sami Jauhojärvi ja mietä viljelevä poplaulaja Antti Tuisku vahvistavat, että murteiden puhuminen ei ole noloa.

"Heidän esimerkkinsä voi herättää rohkeutta. Menestyäkseen ei tarvitse puhua helsinkiläisittäin tai yleiskielisesti", sanoo dosentti, yli 20 vuotta murteiden parissa työskennellyt Hanna Lappalainen Helsingin yliopistosta.

Ruuskasen ja Jauhojärven puhetta tutkittiin hiljattain opinnäytetyössä. "Vahva enemmistö piti heidän murteiden käyttöään positiivisena asiana."

Yleisellä ilmapiirillä on merkitystä murteiden puhumiseen. Nyt ilmapiiri on Lappalaisen mukaan positiivisempi kuin 1980-luvulla.

"Nykyään murteisiin suhtaudutaan positiivisesti", sanoo murteita lähes 40 vuotta tutkinut suomen kielen professori Marjatta Palander Itä-Suomen yliopistosta. Se auttaa niiden säilymistä siten, että eri aluemurteet edelleen erottuvat toisistaan.

Vielä 1980-luvulla yliopiston opettajankoulutuksessa sai pisteitä yleiskielisyydestä.

1990-luvulla koettiin mainosmiesten murrebuumi, Palander kertoo.

Murteilla korostettiin paikallista identiteettiä. Niin sarjakuvia, Kalevalaa kuin uskonnollisia tekstejäkin käännettiin murteille. Eri puolilla Suomea syntyi myös paikallisia murresanakirjoja.

Viihdeohjelmissa murre ja huumori kuuluvat yhteen.

"Murrekäännöksissä murteen käyttöä liioitellaan tarkoituksella. Todellisuudessa edes vanhaan aikaan kukaan ei käyttänyt niin tiheästi murresanoja ja -ilmaisua. Liioittelu herättää lukijassa huvittuneisuutta silloinkin, kun ei välttämättä ole tarkoitus", sanoo Lappalainen.

"Nyt murteet ovat paljon esillä tv-viihteessä", sanoo Palander.

Murteet muuttuvat. Esimerkiksi persoonapronominit mie ja sie Pohjois-Karjalassa ja nää Oulun seudulla ovat säilyttäneet vahvan asema, jopa levinneet lähialueille, joilla niitä ei ole aiemmin käytetty, kertoo Lappalainen.

Savolainen vääntäminen taas on saanut maalaisen, negatiivisen leiman.

Palander on tutkinut saman perheen puheenpartta neljässä sukupolvessa. Seuruu alkoi sattumalta vuonna 1969. Enonkoskelta kotoisin olevan miehen perhe asuu nyt Pohjois-Karjalassa.

Perheen 2000-luvulla syntyneiltä lapsilta väistyvät tietyt savolaiset vokaalipiirteet: jääkaappi ei ole enää jiäkuappi. Toisaalta konsonanttipiirteet, kuten t:n kahdentuminen sanassa kottiin, elävät ja voivat hyvin.

Samassa taivutusmuodossakin voi olla yhtä aikaa sekä säilyneitä että väistyneitä piirteitä. Ennen savolaismurteissa yleiskielen sana "saa" oli suapi, nyt saapi.

Nykykoululaisilla on puhekielessään jo eteläsuomalaisia piirteitä, kuten "pystyy tehä".

Murteilla ei ole hätää, sanoo Palander. "Murteet voivat siinä mielessä hyvin, että aluemurteet eroavat edelleen toisistaan."

Viimeisen sadan vuoden aikana murteet ovat kuitenkin sekaantuneet kiihtyvään tahtiin, kiitos radikaalisti kasvaneen liikkuvuuden.

Maaseudulla murteet ovat keskimäärin vahvempia kuin kaupungeissa, Lappalainen kertoo. Some on kuitenkin osa arkea maaseudullakin.

Nyt väestö valuu länsimurteiden puolelle. Isot kasvukeskukset Helsinki, Oulu, Tampere ja Turku ovat kaikki länsimurteiden alueella.

"Jos asukkaat häviävät, aluemurteetkin heikkenevät", Palander sanoo.

Kun idästä muuttaa länteen, murre todennäköisesti väistyy, Palander kertoo. "Savolaismurteet eroavat nimittäin vokaalistoltaan selvästi yleiskielestä."

Lännestä itään tultaessa puheenpartta ei ole tarvetta muuttaa yhtä paljon, sillä länsimurteet ovat lähempänä yleiskieltä.

1980-luvulla tehdyn tutkimuksen mukaan etenkin naiset pyrkivät Helsinkiin muuttaessaan leimattomaan puhetapaan, Lappalainen kertoo.

Mitä nuorempana muuttaa toisella murrealueelle, sitä todennäköisemmin kieli muuttuu. Vanhankin ihmisen puhetapa voi kuitenkin muuttua.

Miten murteita voisi vahvistaa? "Kouluissa voidaan rohkaista käyttämään omaa murretta", Lappalainen sanoo.

Palander muistuttaa, että murteita ei voi pakottaa puhumaan. "Mutta jos maaseudulla olisi tulevaisuudessakin asukkaita, murteiden monimuotoisuus säilyisi. Jos taas kaikki suomalaiset muuttaisivat isoihin kaupunkikeskuksiin, se tasapäistäisi murteitakin."

Kaikkien murretietoisimpia ovat Palanderin mukaan yläasteikäiset tytöt. He arvostavat Pohjois-Karjalassa eteläsuomalaisia murrepiirteitä. Yläasteikäiset pyrkivät matkimaan esimerkiksi Helsingin seudun terävää s:ää.

Tutkimusten mukaan terävä s kytketään nuoriin eteläsuomalaisiin naisiin.

"Puhujasta riippuen se on käärme-s, stadi-s tai pissis-s", sanoo Palander.

Murrekartan lähde: