Anna-Karoliina Vainion ryijyt kertovat elämästä ja kuolemasta huumorin avulla: ”Miten olenkin niin onnekas, että saan tehdä tätä työkseni”

Suurikokoisessa ryijyssä alaston nainen polvistuu tulevaisuuteen katsoen. Leijona irvistää hänen jalkojensa välistä. Munivat kanat, hedelmät, pääkallot – kaikki symboleita elämälle ja kuolemalle.

”Pari vuotta sitten puolisoltani löydettiin aivokasvain. Pakka meni sekaisin pitkäksi aikaa”, kertoo tekstiilitaiteilija Anna-Karoliina ­Vainio, 28. ”Teos on tehty sen pohjalta.”

Ryijy on tekstiilitaiteilijan taidonnäyte Helsingin Taidehallissa pidettävään Nuoret 2023 -näyttelyyn, joka esittelee uuden sukupolven taiteilijoita.

”Vaikka käsittelen vakaviakin aiheita, minulle ei tee hyvää upottautua kipuun. En halua tehdä masentavaa taidetta.”

Teosten punainen lanka on eskapismi, pako paratiisimaiseen turvapaikkaan. Ihmiset esiintyvät synnyinasuissaan, eläimet ovat naivistisia ja symboliikka vahvaa.

Eläimet ovat kulkeneet Vainion taiteessa mukana aina. ”Olen todella eläinrakas. Esimerkiksi kissaeläimet ovat minulle suojelijoita.”

Hän itse pitää taiteesta, joka saa paitsi ajattelemaan, myös naurattaa. ”On sekä keveyttä että sisältöä. Sitä pyrin itsekin luomaan.”

Jo lapsena Vainio ilmoitti opettajalleen, että hänestä tulee taiteilija. ”Haave on toteutunut. Välillä mietin, miten olenkin niin onnekas, että saan tehdä tätä työkseni.”

Silti uravalinta ei ollut aivan itsestään selvä ratkaisu. ”Ammatti nähtiin aika riskialttiina, epävarmana. Mietin myös kondiittoriksi opiskelua.”

Vainio valmistui kuvataiteilijaksi Kankaanpään taidekoulusta 2019. ”Luulin opiskelevani taidemaalariksi, mutta tekstiilitaide vei mukanaan. Sen monipuolisuus ja pehmeys vetoaa.”

Pienellä paikkakunnalla opiskelussa oli puolensa. ”Sai rauhassa kokeilla ja kehittyä, ei ollut samanlaista painetta kuin isoissa kaupungeissa.”

Toisaalta muuta tekemistä ei juuri ollut. ”Siellä eli omassa kuplassa. Moni keskittyi vain työntekoon.”

Kotoisin Anna-Karoliina Vainio on Sipoon Nikkilästä. ”Se oli kuin Melukylä, lapset leikkivät pitkin poikin ja äidit huusivat syömään. Se on rakas ja tärkeä paikka.”

Teini-ikäisenä Vainion perhe muutti maalle Orimattilaan. ”Meillä oli maatila. Oli hevosia, lampaita, kanoja. Nautin yhä tilan tunteesta käydessäni vanhempien luona.”

Ryijyt ovat viime vuosina palanneet voimalla moderniinkin sisustukseen.

”On tärkeää, että tekniikat ovat perinteisiä vaikka teemat ovat nykyaikaa. Haluan osaltani ylläpitää vanhoja kädentaitoja”, Vainio sanoo. ”Koen yhteyttä vuosisatojen perinteeseen, kuljetan sitä ajassa omalla tyylilläni.”

Vainio kokee työskentelyn meditatiivisena. ”Kun ompelen ryijyä, pääsen usein flow-tilaan. Ajatukset vaeltavat, tunnit kuluvat huomaamatta, neula kiitää kankaalla.”

Kun maalaa, joka pensselin veto on tietoisen mielen päätös. Ryijyä ommellessa mieli saa vapauden. ”Vaikka onhan tämä fyysisesti raskastakin, välillä sormet verillä ja niskat jumissa”, hän nauraa.

Ryijyjen lisäksi Vainio on tehnyt useita kuvakudoksia. ”Niissä on oma viehätyksensä. Ne ovat kuin esittäviä räsymattoja, osa pohjoismaista kulttuuriperimää.”

Vainio tekee pari päivää viikossa palkkatöitä. ”Se tuo ennakoitavuutta taiteilijan leipään ja on sosiaalisempaa.”

Haaveena on silti tehdä pelkästään taiteilijan töitä tulevaisuudessa.

”Haluaisin jakaa aikani kahden paikan, Helsingin ja Mikkelin mökkimme kesken. Työt ovat Helsingissä mutta järven rannalla on tilaa hengittää.”

Vainion ensimmäinen iso julkinen esiintyminen oli vuonna 2020 Amos Rexin Generation 2020 -näyttelyssä. ”Se oli uralleni katapultti. Sain valtavasti itseluottamusta ja näkyvyyttä.”

Yleisö on ottanut Vainion taiteen hyvin vastaan.

”On parasta palautetta, kun katsoja sanoo, että tekisi mieli upottaa kasvonsa ryijyyn ja kääriytyä siihen.”

Nuoret 2023 -näyttely seitsemässä eri tilassa Helsingissä 22.4.–4.6.2023. nuoret2023.fi