Vihervaaran Anna sopii monelle sukupolvelle

Lahden kaupunginteatteri on tarttunut ilahduttavasti henkilöön, jonka tuntevat nimeltä jo useat sukupolvet.

Kyse on Annasta, josta L. M. Montgomery kirjoitti ensimmäisen kirjan vuonna 1908. Annan nuoruusvuodet on pohjana myös teatterinäytelmässä, jonka Henna Piirron käsikirjoitus noudatteleekin alkuperäistarinaa sopivan tarkasti. Henkilöt, näyttämölle nostetut tapahtumat ja ajan henki ovat sitä, mitä yleisö odottaakin.

Alussa punatukkainen orpotyttö on saamassa uuden kodin Prinssi Edwardin saarelta Kanadasta, mutta koska iäkkäät sisarukset olivat tilanneet Vihervaaraan raskaiden maatöiden takia pojan, tyttö on joutua näytelmässä noita-akaksi tehdyn eukon huostaan. Veli kiinnostuu puheliaasta tytöstä ja siskokin heltyy, ja Anna saa kodin, pian myös ystäviä, kilpaveikkoja kouluun ja viriävää ihastumistakin.

Hiusten värjäys ja alkoholin päätyminen lasten käsiin ei ole enää niin iso järkytys kuin sata vuotta sitten. Anna on kuitenkin sinipäisenäkin sama tuttu Anna, ja murtaa uroteollaan ennakkoluuloja.

Yksinkertaiset lavasteet vievät katsojan helposti hevosrattaille, kouluun ja veneen kyytiin, ja nuorten näyttelijöiden työ ilahduttaa, etunenässä Anna eli Nenna Tyni sekä Gilbert eli Akseli Lehtinen. Viisikymppisen Anna Pitkämäen heittäytyminen on jälleen ihailtavaa.

Yleisössä oli iäkkäämpääkin väkeä, joka saattoi tulla palauttamaan tyttökirjan tuomia nuoruusmuistoja mieleen. Nuorempi väki on ehkä kuunnellut tai lukenut tarinaa, mutta moni myös seurannut Anna ystävämme -televisiosarjaa tai hittisarjaksi noussutta Anna, a lopussa -sarjaa Netflixistä. Kaikki syyt ovat yhtä hyviä katsoa elävää teatteria.

Vihervaaran Anna, Lahden kaupunginteatteri, esityksiä joulukuun puoliväliin asti.