Sienet ovat Kauko Salon suuri rakkaus ja hän on saanut suomalaiset arvostamaan niitä – sienitohtori auttaa myös myrkytysoireita jäljittäviä lääkäreitä

Keskiviikko, +11 astetta. Verkossa 1 kilon kuha, jonka fileoin pakkaseen. Islan kanssa aamulenkillä poimittiin iso kulhollinen perattuja herkkutatteja, 27 pikkurouskua ja 1 kuusenleppärousku.

Joka päivä, vuodesta 1963 saakka, Kauko Salo on pitänyt kirjaa päivän tapahtumista ja varsinkin tekemistään luontohavainnoista, marja- ja sienisaaliistaan.

Rouskut tunnistaa niiden valkoisesta maitiaisnesteestä. Rouskut pitää ryöpätä ennen syömistä. Kuva: Saara Lavi

Mediassa Salo tunnetaan värikässanaisena sieni- ja marja-asiantuntijana, jonka puhelin pirisee, kun tarvitaan uutista mustikankukinnan onnistumisesta tai syksyn sienisadosta.

Vuosi sitten Salo jäi eläkkeelle, ja luonto näyttää siltä, kuin se palkitsisi omansa 42-vuotisen uran päätteeksi ruhtinaallisella marja- ja sienikattauksellaan.

Samanlainen vuosi koettiin viimeksi vuonna 2003, Salo muistelee.

"Silloin oli herkkutattien hulluvuosi. Metsät olivat mattona 'hedareita', ja kaikki kynnelle kykenevät menivät metsään. Muistan senkin, että hinta vastaanottopisteillä oli kolme euroa eli sama kuin nyt ensimmäisen luokan herkkutatista.”

Salo on laskenut, että näin hyvänä sienivuonna männynherkkutattien taloudellinen arvo voi olla mäntyä kasvavilla metsäkuvioilla kolminkertainen puun vuosituottoon nähden yhden kasvukauden aikana.

Kauko Salo säilöö sienet yleensä kuivaamalla. Tänä vuonna talteen on kertynyt jo yli kymmenen kiloa kuivattuja tatteja. Kuva: Saara Lavi

Aina suomalaiset eivät ole olleet sienihullua kansaa – ei Kauko Salokaan. Hän on kotoisin Lapualta, jossa periaate oli, että kaikki sienet potkitaan kumoon.

Sienihulluus iski myöhemmin, kun nuori biologian opiskelija eksyi Helsingin kasvitieteellisen puutarhan neljänteen kerrokseen, missä tutkijat tiirasivat sieninäytteitä luupeilla ja mikroskoopeilla. Siinä oli jotakin mystistä ja jännittävää.

Sienet ovat Salon suuri rakkaus, ja ystävät kutsuvat häntä sienitohtoriksi.

"Kasvit ovat helppoja, mutta kun määrittää sieniä, kaikki aistit pitää olla hereillä; niitä haistetaan ja maistetaan."

Vuosien varrella Salo on pyrkinyt levittämään sieni- ja marjainnostustaan suomalaisille. Puhelias ja värikäs persoona ei ole halunnut hautautua tutkijankammioon.

"Vuonna 1981 tulin Joensuuhun töihin ja edes suppilovahveroa eivät ihmiset tunteneet. Aloimme tehdä opiskelijoiden kanssa metsäretkiä, ja otimme toimittajiakin mukaan."

Salon aloitteesta Metsäntutkimuslaitoksessa aloitettiin vuonna 1997 valtakunnallinen luonnonmarjojen ja kauppasienten satotutkimus. Vuonna 2005 ilmestynyt Tattista vaan – sienien tunnistus- ja reseptikirja aiheutti ryntäyksen kirjakauppoihin, se oli jotakin aivan uutta. Toimittajien lisäksi tavalliset suomalaiset alkoivat soitella Salolle kysyäkseen tunnustusapua tai vain kertoakseen löytämästään sienisaaliista.

”Nykyään suomalaiset tuntevat sieniä hyvin. Ennen kerättiin tarpeeseen, nyt enemmän harrastukseksi.”

Joka päivä Kauko Salo kirjaa päiväkirjaansa havaintoja luonnosta, sieni- ja marjasaaliinsa ja muita päivän tapahtumia. Kuva: Kauko Salo

Vielä viimeisenä päivänä ennen eläköitymistään Salo väitteli metsätieteiden tohtoriksi. Väitöstyö käsitteli metsätalouden vaikutuksia sieniin.

Tutkimustulosten perusteella avohakkuu vaikuttaa yleensä haitallisesti sienilajistoon.  "Ilman mykorritsasientä puiden tuotto on jotain aivan muuta. Ne ovat tärkeitä puille, mutta se on monimutkainen prosessi, jota ei täysin vielä tunneta."

Nykyistä runsaampi säästöpuiden määrä auttaisi Salon mukaan puiden kanssa symbioosissa elävien mykorritsasienien säilymistä.

"Avohakkuut ovat aika raakoja, mutta olen aina kannattanut yksityismetsätaloutta." Salo paljastaa, että hän on aamulla tehnyt metsäkaupat vapaa-ajanasuntonsa viereisestä metsiköstä.

Omaa metsää Salo omistaa myös Kiihtelysvaarassa. Osa alueesta on jätetty metsätalouden ulkopuolelle, osa on metsälain 10-pykälän mukaista suota. Koivikosta Salo saa polttopuuta vapaa-ajanasunnolleen, ja osa alueesta kasvaa talousmetsää.

"Kaikella, mitä valtion virkamieheltä on irronnut, olen ostanut metsää."

Keruukausi on vielä kesken, mutta lähimetsistä on tänä vuonna kertynyt talteen kymmenen litraa mustikkaa ja saman verran villivadelmia. Tatteja on kuivattuna kymmenen kiloa. Lisäksi sikurirouskuja, haaparouskuja, nokirouskuja, viinihaperoita, kantarellejä, lampaankääpää... sienten nimissä on vaikea pysyä perässä, sillä Salo tuntee jokaisen metsän sienen.

Siksi lääkäritkin ovat tottuneet soittamaan Salolle, kun joku on saanut oireita myrkkysienistä. Salon tehtävä on ollut tunnistaa myrkyllinen laji potilaan kuvailusta tai mikroskooppinäytteestä. Välillä sientä on lähdetty noutamaan kiireellä keruupaikalta.

Edelleen Salo myös kuvaa sieniä, kasveja ja eläimiä, kirjoittaa kolumneja ja työstää uutta kirjaprojektiaan.

Salo poimii maasta sienen ja nuuhkaisee sitä. Kangaspalsamirousku. Valloittava tuoksu paljastaa lajin. Polttiaishapero, jota Salo maistatti, levitti chilistä tutun poltteen suuhun. Kaukana jyrisee metsäkone, joka on tulossa pian Salon lähimetsään tekemään harvennusta.

Harvennus lisää valoa ja antaa ärsykkeen rihmastolle, mutta liikaa ei saisi myllätä. "Harvennuksen jälkeenkin kannattaa mennä sieneen, peli ei ole menetetty."

Ilmastonmuutoksesta Salo sen sijaan on huolissaan. Se vie mustikkaa ja puolukkaa vääjäämättä pohjoisemmaksi, ja samalla niiden elintila kapenee. Pölyttäjien ja kukintojen osuminen samaan ajankohtaan on epävarmaa.

Tällä hetkellä monen huolena tuntuu vielä olevan, että metsänantimia jää poimimatta ja mätänemään metsään. Salo huomauttaa, että luonto tarvitsee mätäneviäkin marjoja ja sieniä.

"Yli puolet menee joka vuosi eläimille ja linnuille, joille ne on tarkoitettukin. Maahan pudonneetkin ovat tärkeitä biologisessa kierrossa."

• Tehnyt 42-vuotisen uran metsien monikäytön ja ekosysteemipalvelujen sekä marjojen ja sienten tutkijana, opettajana ja tutkimustiedon välittäjänä.
• Filosofian lisensiaatti, maatalous-metsätieteiden tohtori.
• Väitteli viimeisenä työpäivänään Itä-Suomen yliopistosta.
• Metsissä ja soilla tapahtuvien muutosten vaikutuksia sieniyhteisöjen rakenteeseen tarkastellut työ sai arvosanan laudatur.
• Omistaa metsää.
• Perheeseen kuuluvat vaimo Marja, kolme aikuista poikaa, kaksi lastenlasta ja kultainennoutaja Isla.

Lue myös:

"Mikään suomalaisten myrkkysienten myrkky ei vaikuta ihon läpi" – sieniä ei kannata pelätä puutarhassa, ne ovat tärkeä osa monimuotoisuutta

Tiesitkö, että tämä luonnontuote voi nostaa kuusikon arvoa tuntuvasti?

Olet saattanut nähdä loppusyksyn metsäretkellä sienen, joka on pölyhuiskaa muistuttavan jään peitossa – mistä ilmiö johtuu?