Kirja-arvio: Teinielämän järistykset tutisuttavat lukijaakin

Kukaan ei saa kutsua Eeliaa Elisaksi. Lempinimen hän keksi jo pienenä lapsena, kun Elisa ei sopinut suuhun. Moni muukin asia tuntuu väärältä. Kuten vaikka se, että tytöille ja pojille on piirretty omat rajat, joita ei saa ylittää. Mitä jos ei tunne olevansa tyttö eikä poika?

Kun Eelia jättää synnyinkaupunkinsa taakseen, avautuu elämä hänen edessään aivan uudella tavalla. Lukiosta hän löytää ystäviä, joiden edessä hänen ei tarvitse määritellä itseään. Asuntolan katon alla Eelia ottaa myös ensimmäiset pelokkaat askelensa kohti suurta rakkautta.

Riina Mattilan Järistyksiä-kirja tarjoaa samaistumis­pintaa seksuaalisuuttaan pohdiskeleville ja ahtaiden sukupuoliroolien kanssa taisteleville nuorille. Eelia joutuu kohtaamaan vanhoilliset vanhempansa, joita jopa Eelian lyhyet hiukset ärsyttävät.

Mattila kirjoittaa seksistä avoimesti ja kiertelemättä mutta onnistuu kuvaamaan voimallisesti myös ulkopuolisten paineiden aiheuttamaa ahdistusta, ystävyyttä sekä rakkauteen liittyviä pelkoja.

Vaikka kirjan teemat ovat kiinnostavia, katoaa tarinan imu välillä kokonaan ja teksti tuntuu junnaavan paikallaan. Siitäkin huolimatta tämä lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnon finaaliin noussut kirja ­tarjoaa silmiä avaavan luku­kokemuksen ja tulee varmasti muodostumaan monelle nuorelle hyvin tärkeäksi opukseksi.