USA pudotti 6. elokuuta 1945 atomipommin Hiroshimaan. Räjähde oli alitehoinen verrattuna myöhempiin ydinaseisiin, mutta jälki oli hirvittävää japanilaisten heiveröisen rakennuskannan vuoksi. Kuva: Topfoto
Naton ydinasepelote romahtaa, jos USA jättäisi Naton – tilanne olisi vakava Suomelle, sillä yhdestä syystä Englannin ja Ranskan kyvykkyydet eivät riitä
Asiantuntijan mukaan ydinaseista luopuminen tekisi maailmasta nykyistä vaarallisemman paikan. Vielä turvattomampi paikka siitä tulisi Suomelle ja muille reunavaltioille ilman USA:n antamaa ydinasepelotetta.Tilaajalle
Ranska pystyy itsenäisesti tuottamaan ja hallitsemaan ydinsukellusveneisiin perustuvaa pelotettaan. Sen ydinsukellusvene SNA Perle tosin sai kyseenalaista julkisuutta kesällä 2020, kun siellä syttyi tulipalo. Kuva: AFP / Lehtikuva / Alessandro AbbonizioUlkopolitiikan instituutin tutkija Jyri Lavikainen pudottaa pienen pommin, kun häneltä kysyy, voiko maailma joskus päästä ydinaseista pysyvästi eroon.
Hän ei pidä sitä mahdollisena, ja syykin on selvä. Atomipommin periaate keksittiin jo 90 vuotta sitten, joten pullonhenkeä ei saa takaisin pulloon.
Lavikaisen mielestä ydinaseeton maailma olisi jopa nykyistä vaarallisempi paikka, mikä tietenkin kuulostaa ristiriitaiselta. Ovathan ydinaseet samaan aikaan myös suurin uhka elämälle.
Hänen mukaansa olisi vaikea todentaa, että kaikki hävittäisivät ydinaseet kuten sovittaisiin tai ettei niiden valmistaminen alkaisi taas uudelleen.
Lavikainen kehottaa miettimään nykyhetkeä tilanteessa, jossa ydinaseista olisi luovuttu. Hän kysyy, olisiko jo Putin käynnistänyt uudelleen ydinaseiden tuotannon Ukrainan-sodan aikana?
”Veikkaan, että ydinaseohjelma olisi jo käynnissä”, hän vastaa itse.
Ydinaseiden käyttöä on rinnastettu Pandoran lippaaseen.
Silti löytyy niitäkin, jotka yhä uskovat ydinaseettomaan maailmaan. Rauhanliiton tiedottaja Julia Jernvall osallistui viime vuoden lopussa YK:n päämajassa järjestettyyn ydinasekieltosopimuksen kokoukseen. Siellä rustattiin julkilausuma, joka totesi ydinaseiden olevan merkittävä turvallisuuspoliittinen ongelma ja vaativan kansainväliseltä yhteisöltä huomiota.
Rauhanliitto kritisoi Suomen ulkoministeriön päästöstä olla kokouksesta pois. Perustelu oli Jernvallin mukaan tuore Nato-jäsenyys.
”Muistutan, että ydinaseet ovat kansainvälisen lain vastaisia. Mitä enemmän ydinsulkusopimukseen liittyy maita, sitä vähemmän ydinaseita rahoitetaan ja ostetaan entistä vähemmän”, uskoo Jernvall ja viittaa myönteisenä esimerkkinä maamiinat kieltävään Ottawan sopimukseen.
Maamiinat kieltävään sopimukseen ei kuitenkaan ole liittynyt yksikään ydinasevaltio Ranskaa ja Englantia lukuunottamatta. Poissaolollaan loistavat USA, Venäjä ja Kiina sekä Intia, Pakistan, Pohjois-Korea ja Israel.
Ydinaseiden käyttöä on rinnastettu Pandoran lippaaseen. Kreikkalaisen mytologian mukaan sen avaaja päästi ihmiskuntaa vaivaavat kiroukset valloilleen.
Lipasta raotettiin 6. elokuuta 1945, jolloin USA pudotti atomipommin Hiroshimaan ja muutamaa päivää myöhemmin Nagasakiin. Sen jälkeen kansi on pysynyt kiinni.
Atomipommin periaate keksittiin jo vuonna 1934. Natsi-Saksalla oli oma ydinaseohjelmansa toisen maailmansodan aikana, mutta USA ehti ensin.
Monopoli meni, kun Neuvostoliitto onnistui luomaan oman atomiaseensa vuonna 1949. Vauhtisokeus kulminoitui Tsar-Bombaan 30. lokakuuta 1961, jolloin noin 50 megatonnin vetypommi räjäytettiin Pohjoisella jäämerellä Novaja Zemljan kaksoissaarten tuntumassa.
Pommi oli 27-tonnisena käyttökelvoton armeijalle mutta kelpasi pullisteluun.
Räjähdys nähtiin 1 000 kilometrin päässä, ja jotakuinkin sen verran Suomen rajalle oli matkaa. Valtaisa paine- ja lämpöaalto kiersi maapallon kolmesti, ja 100 kilometrin päässä ihmiset saivat palovammoja. Lapissa astiat helisivät kaapissa.
”Ydinaseen tekeminen ei ole mahdottoman vaikeaa, mutta kehitys ja ylläpito vaativat valtavasti resursseja.” Jyri Lavikainen
1960-luvulla ydinaseen hankkivat Englanti, Ranska, Kiina ja mahdollisesti Israel, joka tosin ei virallisesti ole asiaa tunnustanut.
Hankkeita oli vireillä paljon, ja omaa atomipommia kehittivät muun muassa Sveitsi, Italia ja Ruotsi.
”Ydinaseen tekeminen ei ole mahdottoman vaikeaa, mutta kehitys ja ylläpito vaativat valtavasti resursseja. Valtiolla pitää olla hyvä syy, miksi sellainen pitää hankkia”, toteaa Lavikainen.
Mainekin siinä helposti kärsii, joten monien muiden maiden tavoin Ruotsi heitti pyyhkeen kehään.
1990-luvulla maailma huokasi hetkeksi helpotuksesta, kun kylmä sota päättyi ja liennytys alkoi.
”Asiantuntijoiden mukaan ydinsota on nyt lähempänä kuin koskaan aiemmin.” Julia Jernvall
Nyt Venäjän aggressio ja ydinaseilla uhkailu ovat nostaneet uudelleen pelon maailmanlopusta.
”Asiantuntijoiden mukaan ydinsota on nyt lähempänä kuin koskaan aiemmin”, uskoo Rauhanliiton Jernvall.
Hän perustaa väitteensä Bulletin of the Atomic Scientistsin tutkijoiden näkemyksiin sekä ”tuomiopäivän kelloon”, joka kuvastaa ihmiskunnan tuhoutumista maailman laajuisen katastrofin seurauksena.
Päätöksen kellon siirtämisestä tekee ryhmä tutkijoita ja ajattelijoita, joista monet ovat Nobelilla palkittuja asiantuntijoita. Tammikuussa 2023 he siirsivät kelloa 10 sekuntia eteenpäin aikaan 23.58.30 eli 90 sekuntia vaille keskiyön.
MT kysyi suomalaisilta, pelottaako ydinsodan syttyminen lähivuosien aikana.
Vain 22 prosenttia vastaajista pelkää, eivätkä ikä, puoluekanta tai yhteiskunnallinen asema tee isoa eroa. Vain sukupuolella on väliä ja silläkin vain vähän.
Lavikainen UPIsta ei ylläty. Hän toteaa, että elämme hyvin erilaisessa maailmassa kuin kylmän sodan aikana. Silloin pelättiin ydinasein käytävää blokkien välistä suursotaa.
”Nykyään Venäjän ja Yhdysvaltojen oletus tulevasta sodasta ei ole samanlainen. Nato pelkää hyökkäystä yksittäisiä jäseniä kohtaan, ja Venäjä tavoittelee sodan pitämistä paikallisena.”
Hänen mukaansa puuttuu myös ideologinen ristiriita, jollainen aiemmin nähtiin kommunismin ja kapitalismin välillä.
Suomalaiset eivät usko, että he joutuisivat suojautumaan ydinsodan vuoksi ainakaan lähivuosina. Kuva: Jarkko SirkiäYliopisto-opettaja Tapio Juntunen Tampereen yliopistosta on perehtynyt kansainväliseen politiikkaan ja turvallisuustutkimukseen. Häntäkään MT-kyselyn tulos ei yllätä.
”Kansalaiset pelkäsivät ydinsotaa 1980-luvulla huomattavasti enemmän kuin nyt.”
Neuvostoliiton aikana ei uhottu ydinaseilla, kuten Putinin tekee nyt. Silti maailma kävi Kuuban kriisin aikana vuonna 1962 lähempänä ydinsotaa kuin koskaan.
”Sen jälkeen johtavien ydinasevaltojen kesken kypsyivät vakiokäytännöt, mikä pienentää ydinsodan riskiä”, pohtii Juntunen.
Hän arvelee, että lisäksi Nato-jäsenyys on lisännyt suomalaisten turvallisuuden tunnetta.
”Suomi liittyi Natoon saadakseen laajennetun pelotteen, eli toisin sanoen immuniteetin ydinasekiristykselle. Tässä mielessä rivien väliin on kirjoitettu, että ydinasepelotteen ajatellaan vahvistavan Suomen turvallisuutta.”
Ranskan ja Englannin ydinasepelote ei ole uskottava kaikkiin tilanteisiin.
Naton ydinasepelote on USA:n varassa. Lavikainen kutsuu ydinasevaltojen välistä uhkausten vaihtoa varjonyrkkeilyksi, jonka tarkoitus on estää oikea nyrkkeily.
Englannilla ja Ranskalla on joitain satoja ydinaseita, mutta suorituskyvyt eivät välttämättä riitä psykologiseen sodankäyntiin kaikissa mahdollisissa kriiseissä.
Venäjällä taas on kyky käyttää ydinaseita asteittain eri taistelukentän kohteisiin ja samalla uhata laajentaa sotaa entisestään. Toisin päin vastaavat uhkaukset eivät olisi uskottavia.
Teknologinen kehitys on mahdollistanut entistä matalatehoisempien ydinaseiden käytön pistemaaleihin sekä taistelukentällä että vastapuolen valtiorajojen sisällä, koska kantolaitteiden osumatarkkuus on parantunut. Kylmän sodan alussa mannertenvälisten ohjukset osuivat noin puolitoista kilometrin tarkkuudella, nyt alle 100 metrin säteelle.
Tositilanteessa mannertenväliset ydinaseet maalitettaisiin tuhoamaan vastapuolen ydinarsenaalia ja muita sotilaskohteita, minkä lisäksi aseilla uhattaisiin sotateollista kapasiteettia, poliittista hallintoa ja korkeinta johtoa.
Ne ovat paljon tuhovoimaisempia kuin vaikkapa Hiroshiman pommi mutta joitakin kylmän sodan ajan ydinaseita matalatehoisempia.
Ranskan ydinaseet eivät kuulu Naton ydinasesuunnittelun piiriin, vaikka yleisesti niiden ajatellaan tuovan pelotetta puolustusliittoon.
Jos USA päättäisi lähteä Natosta, erityisesti Suomen kaltaiset reunavaltiot olisivat hankalassa raossa.
”USA:n lähtö heikentäisi Naton ydinasepelotetta vakavasti. Se ei tarkoittaisi, että Venäjä automaattisesti lähtisi hyökkäämään eikä ydinaseilla edes voisi mitään miehittää. Silti olisi pelättävissä, että Venäjä muuttuisi nykyistä itsevarmemmaksi ja lisäisi painostustaan.”
Lavikainen arvelee, ettei Euroopan mailla olisi ollut kanttia esimerkiksi auttaa Ukrainaa aseellisesti ilman USA:n ydinasepelotetta.
Ranskan ydinaseet eivät kuulu Naton ydinasesuunnittelun piiriin, vaikka yleisesti niiden ajatellaan tuovan pelotetta puolustusliittoon. Ranska vetää omaa linjaansa, koska se ei halua olla Yhdysvalloista riippuvainen.
Tilanne muuttuisi mielenkiintoiseksi, jos USA ei olisi enää mukana. Ranska voisi Lavikaisen mukaan jopa tarjoutua suojelemaan Eurooppaa ja samalla vahvistaa omaa asemaansa.
”Yksi vaihtoehto olisi, että Iso-Britannia ja Ranska kasvattaisivat omaa arsenaaliaan ja muut Euroopan maat ehkä osallistuisivat rahoittamiseen”, Lavikainen sanoo.
Juuri tämä voi hillitä USA:ta.
Eurooppa tuskin olisi uskaltanut auttaa Ukrainaa ilman USA:n ydinaseiden antamaa turvaa.
Juntunen toteaa, että jo jo kylmän sodan aikakaudella keskusteltiin paljon USA:n halusta sitoutua Euroopan puolustuksen takaajaksi.
Vaihtoehtona oli kuitenkin ydinaseiden leviäminen eri puolille maailmaa, mikä olisi murentanut USA:n mahtiasemaa aseellisena supervaltana.
”USA otti pelotteen omille harteilleen säilyttääkseen oman vaikutusvaltansa. Tahtoisiko USA nyt luopua hegemoniastaan ja eteen työnnetystä pelotteestaan Euroopassa? Tuskin”, Juntunen sanoo.
Vaarana olisi lisäksi, että jotkut valtiot aloittaisivat oman ydinaseohjelmansa kuten 1950–60-luvuilla.
Jotkut asiantuntijat ovat Juntusen mukaan esittäneet jopa niin radikaalin näkemyksen, ettei ydinaseiden maltillinen leviäminen välttämättä olisi paha asia. Ajatusmallin mukaan johtajista tulee vastuullisempia, kun myös oma pää on pölkyllä.
Sen sijaan pienempiä sotia ydinaseet eivät estä, kuten nyt nähdään Ukrainassa.
”Pelotteen paradoksiin kuuluu, että suursotien määrä on laskenut. Samaan aikaan se on antanut yllykkeitä suurille ydinasevalloille iskeä kiinni pienempiin maihin, joilla ei ole ydinasetta tai sen suomaa pelotetta.”
Kun Ukrainan-sota alkoi kaksi vuotta sitten, joditabletit myytiin apteekeista loppuun nopeasti. Kuva: Jarkko SirkiäPandoran lipasta ei kuitenkaan aukaista helposti, jos milloinkaan.
Juntunen kiinnittää huomiota, että Venäjän ydinaseuhkailu alkoi heti hyökkäyssodan alussa. Tarkoituksena oli synnyttää poliittista kitkaa lännessä ja estää apu Ukrainalle.
”Venäjä heittelee uhkauksiaan tarkoituksellisen hämärästi asettamatta tiettyä punaista viivaa mihinkään. Se pelkää, että muuten vastapuoli asemoi avun tason heti siihen asti.”
Uhkailu menettää kuitenkin nopeasti tehoaan, kuten on nähty. Siksi Venäjällä on mietitty varmasti jotain muutakin. Juntunen arvelee sellaisen olevan esimerkiksi erillään pidettävien taktisten ydinkärkien ja kantolaitteiden yhdistämisen, mikä ei jäisi muilta huomaamatta.
Niiden varsinaisen käytön Ukrainassa estää kolme asiaa. Ensinnäkin Kiina on jo ärähtänyt Venäjän ydinaseuhkailusta. Toiseksi USA on ilmoittanut katastrofaalisista seurauksista, mikä tarkoittaisi sen liittymistä sotaan. Kolmanneksi sotia ei ratkaista ydinaseilla, eikä ydinlaskeuma säästäisi Venäjänkään aluetta.
Ainakin kaksi näistä pidäkkeistä pätee USA:n seuraaviin presidentinvaaleihin saakka.
- Osaston luetuimmat
