Frank Zappa -dokumentti kertoo tarinan musiikillisesti uusiin ulottuvuuksiin yltävästä perfektionistista – omaperäinen säveltäjä ei arkaillut ilmaista mielipiteitään

Olen sukupolvea, jolle tutumpi on Frank Pappa kuin Frank Zappa.

Ehkä juuri siksi Zapasta kertova, lauantaina nähtävä dokumentti on niin vaikuttava ja hämmentävä. Zappa oli omaperäinen säveltäjä, jonka päästä tuntui syntyvän mitä yllätyksellisimpiä ideoita.

Nuori Frank Zappa oli innostunut räjähteistä ja kemiasta. Muutettuaan perheineen Kaliforniaan hän löysi R&B-musiikin.

Zappa aloitti orkesterimusiikista ja siirtyi vasta myöhemmin rockiin. Sähkökitaravirtuoosina hän myös julkaisi useampia instrumentaalisia soololevyjä.

Bändi oli Zapan instrumentti siinä missä kitarakin. Hän oli perfektionisti, eikä perfektionistien elämä ole aina helppoa. Muusikon ura sisälsi paljon puhdasta raadantaa omalaatuisen vision eteen.

Esitykset olivat usein hämmentäviä performansseja, eräänlaista teatteria.

Hänen musiikkiaan oli vaikea määritellä. Se aiheutti tuolloin intoa, kapinamieltä ja pahennustakin.

Yhden esityksen aikana Zappa loukkaantui vakavasti ja joutui pitkäksi aikaa pyörätuoliin.

Zapan suoruuteen harvalla on nykyisin varaa. Taltioinnissa huivikaulainen, arrogantin oloinen mies polttaa tupakkaa haastattelussa ja sanoo mitä miettii. Kuten: ”Jotakin pitää tehdä, ennen kuin USA paskoo koko maailman päälle.”

Zappa ei arkaillut olla poliittinen. Viimeinen livetaltiointi hänen esityksestään on vuodelta 1989.

Tuolloin Zappa esiintyi tapahtumassa, jossa juhlittiin Tsekkoslovakian vapautumista Neuvostoliitosta. Zappa tarttuu mikkiin: ”Tässä on ensimmäinen syy kolmeen vuoteen soittaa kitaraa”, hän sanoo ja yleisö villiintyy.

Katsojassa erilaisten satunnaisilta tuntuvien äänien ja tapahtumien välillä poukkoileva dokumentti aiheuttaa toisinaan myös väsymystä.

Sekin on Zappaa.

Yle Teema & Fem lauantai klo 22.30