Ajan patinoimat kasvit kansien välissä vai sähköinen sovellus? – kasvion voi kerätä monella tapaa, ja hyötyä siitä on varmasti
Kolumnisti Terhi Peltokorpi muistelee äitinsä keräämää kasvistoa ja pohtii, kuinka luontoharrastustaan voi välittää eteenpäin jälkikasvulle.
Perinteisessä kasviossa on tunnelmaa ja autenttisuutta. Nykyään kasviston voi kerätä myös sähköisest puhelimen sovellukselta, jolloin tieteentekijät saavat samalla apua levinneisyyskarttojen laatimiseen. Kuvituskuva. Kuva: Anna Poutanen”Kukkia poimin, kukkia kannan, kauneimmat niistä sinulle annan.” Luokkakaverini oli kirjoittanut kauniin lorun vihkoon, johon keräsin ystäviltä muistoja. Sama teksti taisi löytyä jokaisen pikkutytön vihkosta. Se löytyi todennäköisesti myös äitiemme muistovihkoista.
Värssyn viereen olin liimannut mummolta saamani kiiltokuvan, jossa oli punaisia ruusuja punotussa korissa. Kuva oli leikattu irti kiiltokuva-arkista, jonka olin pitkän harkinnan jälkeen valinnut paperikaupasta.
Kukat kiinnostivat ja kiehtoivat muuallakin kuin kiiltokuvissa. Mummo opetti tunnistamaan pihapiirin vanhat perennat ja pappa lehmien laitumella ja ojanpientareilla kasvavat luonnonkukat. Lajisto oli runsas. Lupiini ei ollut vielä vallannut jokaista tienvierustaa.
Kotona kiinnosti työhuoneen yläkaapissa säilytettävä äitini kokoama musta nahkakantinen kasvisto. Siihen emme saaneet yksin koskea.
Hiukan kellastuneiden papereiden välistä löytyi sata eri lajia latinalaisine nimineen. Ihmetystä herätti joka katselukerralla omenapuun oksa, jonka äiti oli onnistunut litistämään painojen välissä hieman ohuemmaksi.
Vanhemmilta kavereilta opimme, että juhannusaattona pitää kerätä seitsemän erilaista kukkaa ja laittaa ne yön ajaksi tyynyn alle. Uskomuksen mukaan tuleva sulho tulisi yöllä tervehtimään unessa mielitiettyään.
Muistelen keränneeni kukkia useampanakin juhannuksena. Samoin taisivat tehdä kaikki tytöt. Yhtenäkään juhannusyönä en sen sijaan muista nähneeni kenestäkään unta.
Kukkien keräämisen ja kasviston kokoamisen voi tehdä nykyään helposti kuvaamalla kasveja kännykällä ja kokoamalla niistä sähköisen kasvion.
Vietimme tänä vuonna perisuomalaiseen tapaan mökkijuhannusta. Aattona kävimme lenkillä keräämässä kukkia.
Tällä kertaa ne oli tarkoitus laittaa tyynynalusen sijaan terassin pöydälle maljakkoon. Ensin tuntui, että pientareilta ei löydy muuta kuin maitohorsmaa. Lenkin pidentyessä, vauhdin hidastuessa ja silmän harjaantuessa lajien kirjo moninaistui.
Pysähdyimme usein tutkimaan matalakasvuisia vaatimattoman näköisiä kukkia. Monen nimi oli unohtunut.
Apu löytyi läheltä. Puolisoni muisti monet latinankielisillä nimillään. Kännykän kasvientunnistusappi auttoi eteenpäin. Samalla autoimme tieteentekijöitä levinneisyyskarttojen täydentämisessä tallettamalla kasvien sijaintitiedot.
Kukkien keräämisen ja kasviston kokoamisen voi tehdä nykyään helposti kuvaamalla kasveja kännykällä ja kokoamalla niistä sähköisen kasvion.
Aivan yhtä juhlavan tuntuinen se ei ole kuin äitini vaivalla keräämä kasvio, mutta se voi herättää lapsen kiinnostuksen luontoon ja avata silmät näkemään muutakin kuin vaivaksi asti levinneet lupiinit.
Kirjoittaja on Helsingin kaupunginvaltuutettu (kesk.), suurperheen äiti ja metsänomistaja.
- Osaston luetuimmat
