Maaseutu on taiteilija Taru Vähäsöyringin muusa – ”Ateljeetyöskentely sopii navettahommien rinnalle ja aiheesta riippuen ne jopa täydentävät toisiaan”

Sieviläinen Taru Vähäsöyrinki on alallaan piristävä poikkeus. Taiteilijana hän on valinnut rohkeasti oman suuntansa ja rehellinen ote elämään näkyy myös Tarun tekemissä tauluissa.

"Haluan esitellä teosteni kautta nykypäivän maaseutua ja samalla rehellisen kuvauksen sen kääntöpuolista. Elämä maaseudulla ei ole jatkuvaa päivänpaistetta ja pilvilinnojen rakentelua. Todellisuudella on usein monet kasvot ja monta tarinaa, joten niistä syntyvät myös minun työni”, Taru kuvailee.

Rakkaudesta lajiin soveltuu Taru Vähäsöyringin kohdalla niin taiteen tekemiseen kuin päivätyöhön karjanhoitajanakin.

"Kumpikin ovat niin sanotusti minun juttujani. Maatalon tyttönä juureni ovat syvällä maaseudun mullassa ja lisäksi leipälaji karjan parissa antavat tarpeellista kosketuspintaa myös taiteen tekemiseen. Tunnen olevani hyvin onnekas, että saan harjoittaa kahta rakastamaani lajia. Tämä on suorainainen etuoikeus, joiden avulla myös oma peilikuvani on saanut tarvittavaa kasvuvoimaa.”

Tarun tie taiteilijaksi sai alkunsa noin kymmenen vuotta sitten.

"En osaa kutoa enkä virkata, mutta siveltimen käytössä olen hyvä. Liikkeelle lähtö tapahtui kuitenkin verkkaisesti. Ajan myötä ja hyvän tukiverkoston ansiosta sain mahdollisuuden edetä ja antaa tilaa uusille asioille. Suoritin muun muassa kansalaisopiston kuvataidekoulun kautta kuvataidetutkinnon ja pohjalla on lisäksi muutamia yksittäisiä kursseja.”

Palo taiteen tekemiseen on ollut jo alusta lähtien vahva.

"Toki alussa oli pääteeman suhteen pientä hapuilua, mutta varsin pian löysin oman polkuni. Lähtökohtana on erottua joukosta, sillä en halua kuvata maaseutua perinteisellä Suomi Filmien -teemalla. Heinäseipäät ja ladot ovat kansalle tuttuja, samoin kuin laiduntava karja. Arvostan suunnattomasti aihepiirin, kuten lehmäkuvien tekijöitä, mutta omalle kohdalleni hain kuitenkin erilaisuutta.”

Maaseudun ympärillä pyörii ehtymätön idea-aitta. Se auttoi Taru Vähäsöyrinkiä löytämään omat taiteelliset aarteensa.

”Tämä oli loppujen lopuksi helppo rasti, sillä yksinomaan tapahtumien kirjo on maaseudulla aivan omaa luokkaansa. Ihmiset, eläimet ja elämä tarjoavat loputtoman aihepiirin. Kun mukaan tiivistää vielä nykypäivän ja sen eri muodot, niin kankaalle saa todella mielenkiintoisen kattauksen suomalaisesta maaseudusta.”

Taiteilija Vähäsöyrinki kuvaa 2000-luvun maataloutta rehellisesti ja ilman minkäänlaisia suojakertoimia. Taustalla on aina myös elämänmuodon kääntöpuoli.

"Pureudun aiheeseen suurella tunteella. Maalaukseni tuovat esiin todelliset tilanteet maalta ja maaseudulta, joten arjen todellisuus ei näy teoksissani aina iloisina sävyinä”, Vähäsöyrinki kiteyttää.

Taiteen tulee puhutella ja jäädä mieleen. Niin myös tämä teos, josta toiset löytävät kivat pilvet ja asiasta paremmin tietävät ihailevat hyvin tehtyjä rengaspainoja ja traktorin klassikkokoristeita, Michelin-ukkoja. Kuva: Anne Anttila

Päivätyö karjanhoitajana antaa Taru Vähäsöyringille ainutlaatuisen kosketuspinnan maaseudun monimuotoisuuteen.

"Rakastan työtäni navetassa. Karjanhoitajana olen paljon vartija ja näköalapaikalla alalla tapahtuvien heilahdusten suhteen. Päivätyö karjan parissa antaa lisäksi vipuvartta taiteen luomiseen. Koen työssäni paljon aitoja tunnetiloja, onnistumisia, uuden elämän alkua ja jopa kuolemaa. Nämä pysäyttävät, tempaavat mukaansa ja opettavat aina jotakin uutta.”

Viimeiset kolme vuotta sieviläinen karjanhoitaja on tehnyt taidetta tosissaan.

"Hyvien taustavoimieni rohkaisemana ryhdyin kevytyrittäjäksi ja perustin toiminimen "Tarun Taide". Ateljeetyöskentely sopii navettahommien rinnalle ja aiheesta riippuen ne jopa täydentävät toisiaan.”

Taru on taiteilijana tarkka ja omia töitään kohtaan kriittinen. ”Kriittisyys on myös arvostusta, sillä sen minkä teen, teen hyvin. Tämä koskee myös työtä karjanhoitajana.” Kuva: Anne Anttila

Taru Vähäsöyrinki valmistautuu ensimmäiseen yksityisnäyttelyynsä, joka avataan Nivalan Tillariagalleriassa lokakuun 17. päivänä.

Näyttely kantaa nimeä "Rakkaudesta lajiin" ja esillä on noin kolmekymmentä maaseutuaiheista maalausta.

"Olen näköistaiteen ystävä, joten luvassa on konstailematonta maalaistunnelmaa. Kattaus on mahdollisimman laaja ja pitää sisällään koko draaman kaaren alkuvuosista tähän päivään.