Kirja-arvio: Jakaisitko asuntosi ja sänkysi, jos et olisi ikinä tavannut kämppäkaveriasi?
Beth O’Learyn Kimppakämppä näyttää päällepäin puhdasoppiselta viihderomaanilta, mutta se kätkee sisäänsä myös tummia sävyjä.
Beth O’Leary: Kimppakämppä. Suomennos: Taina Wallin. 447 sivua. WSOY.Tiffylla on ongelma. Hän asuu Lontoossa, jonka kalliisiin vuokriin hänellä ei ole pikkuruisen palkkansa vuoksi varaa. Entisen poikaystävän luona ei voi kuitenkaan enää asua, joten jotain on keksittävä.
Ratkaisu kiperään tilanteeseen löytyy eriskummallisesta asuntoilmoituksesta. Kimppakämpässä on tilaa, mutta Tiffy joutuu jakamaan koko asunnon sekä sängyn kämppäkaverinsa kanssa. Leon työskentelee yöhoitajana, joten hän käy asunnolla nukkumassa vain arkipäivisin. Illat ja viikonloput yhteinen koti on Tiffyn käytössä.
Tiffy ja Leon eivät ole koskaan tavanneet, vaikka he jakavat jopa saman sängyn. Pian he alkavat jättää toisilleen pieniä muistilappuja, joiden välityksellä käydään lopulta niin polveilevia keskusteluja, että kaikki kodin pinnat ovat pienten paperilappujen peitossa. Voiko pienten viestien välityksellä tutustua? Tai jopa kehittää jotain suurempiakin tunteita?
Beth O’Leary on tehnyt erinomaista työtä Kimppakämppä-romaanin parissa. Kirja saa aikaan ihanaa kutkutusta vatsanpohjassa, eikä sitä malta laskea käsistään. Tiffy ja Leon ovat kiinnostavia hahmoja, joihin tutustuminen tuntuu etuoikeudelta.
Kirjan pinkeillä teksteillä kuorrutettu turkoosi kansi antaa odottaa puhdasoppista viihderomaania, mutta Kimppakämpässä on mukana myös tummempia sävyjä, joista ei takakannessa varoiteta. Jos siis etsit puhdasta hyvänmielen romaania, kannattaa ehkä harkita kertaalleen. Jos syvemmälle ihmisyyteen ulottuvat juonikuviot eivät pelota, tämä kirja on täydellinen juuri sinulle.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
