Sadonkorjuun aika muistuttaa, että ihmistaimikin tarvitsee huolenpitoa
On epäilemättä hienoa nähdä kuin pienestä siemenestä kasvaa jotain uutta ja merkityksellistä.Syksy on nyt virallisesti alkanut. Sadonkorjuun aika on parhaimmillaan.
Täällä Oulun korkeuksilla metsät ovat ainakin täynnä sieniä ja puolukoita, ja viljaa puidaan kiireellä, jotta pakkasyöt eivät pääsisi yllättämään.
Sää on myös suosinut ja kirkkaat – vaikkakin jo viileät – aurinkoiset päivät mahdollistavat sadonkorjuun. Maanviljelijöillä on siis se hetki, kun vuoden aikana tehdystä työstä saadaan tulos. Tärkeitä hetkiä eletään. Ja myös aika hengellisiäkin! Raamattuhan opettaa, että Jumala antoi ihmisten tehtäväksi viljellä ja varjella maata.
On epäilemättä hienoa nähdä kuin pienestä siemenestä kasvaa jotain uutta ja merkityksellistä. Siemenen sisällä on kuin suuri salaisuus, joka kertoo Jumalan luomasta ihmeellisestä luonnosta.
Siemenen sisällä on kaikki mitä kasvi on; kaikki ominaisuudet ovat valmiina. Pieni siemen tekee valtavan työn ennen kuin se on valmis korjattavaksi.
Se kasvaa kahteen suuntaan, juurina maan alla, imien ravinteita siellä piilossa, kiinnittäen kasvin tukevasti maahan, sekä itse kasvina maanpinnalla, valoa kohti. Myös lepo on tärkeää. Silloin kasvi kerää voimiaan uuteen kasvukauteen.
Mutta niin kuin viljelijät tietävät, pelkkä hyvän siemenen heittäminen maahan ei aina riitä. Se tarvitsee hoitoa, karsintaa, tuholaistorjuntaa, lannoitteita. Tai jos siemenen heittää kalliolle kasvamaan, siitä voi parhaimmillaankin tulla vain kitukasvuinen taimi.
Eli siemen tarvitsee huolenpitoa, jotta siitä kasvaa paras mahdollinen kasvi.
Siinä missä nämä kasvun vaiheet koskevat viljaa kuten muitakin kasveja, niin myös meitä ihmistaimia. Me tarvitsemme juuret, hyvän maaperän, jotta voimme kasvaa vahvoiksi.
Turvallisen kodin, ihmisiä, jotka kannustavat ja tukevat. Me tarvitsemme iloa ja valoa, josta saamme energiaa kasvuumme. Ja tarvitsemme lepoa, jotta jaksamme kehittyä yhä vahvemmiksi. Jos ihminen kasvaa kovassa, kylmässä ympäristössä ei tulos ole kalliolle heitettyä siementä parempi.
Me ihmisetkin tarvitsemme huolenpitoa.
Meidänkin täytyy kääntää kasvomme valoa päin ja kasvaa valoa kohti.
Ehkäpä näin sadonkorjuun ohella muistaisimme tukea myös omaa kasvuamme ja jakaa huolenpitoa ihmistaimille ympärillämme.
Vakaumuksellisella kolumnipaikalla vuorottelevat Lumijoen seurakunnan kirkkoherra Salla Autere, vankilapastori Miika Hynninen, emerituspiispa Kaarlo Kalliala, kirjailija Minna Kettunen ja kirkollisen työn koordinaattori Anni Takko.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
