Ydinsotavarasto osoittautui hyödylliseksi: "Kun vessapaperihamsterit rynnistivät kauppoihin viime keväällä, minä tarkistin kaapin ja totesin, että meillä arki jatkuu ennallaan"

Monessa kodissa on konmaritettu viime vuodet ahkerasti. Skandinaaviseen sisustusmuotiin ovat kuuluneet tyhjinä kiiltelevät tasot. Kaapeistakin on haluttu hävittää kaikki ylimääräinen, joka ei tuota iloa tai pirskahtele. Jos ei kierrätys ole enää onnistunut, saamarin voimalla vaan jätesäkkeihin.

Sodanjälkeisen sukupolven lanseeraamasta hamsteri-yhteiskunnasta on oltu hyvää vauhtia siirtymässä tyhjien kaappien yhteiskuntaan. Pula-aikaa kokemattomat eivät näe järkeä varata mitään ylimääräistä kaappeihin. Kaikkeahan saa koska tahansa.

Mutta korona muutti monta asiaa. Kotivara saattaisi olla sittenkin hyvä asia.

Itse kuulun siihen hyvää vauhtia katoamassa olevaan joukkoon, jonka kaapeista on löytynyt yhtä sun toista pahan päivän varalle. Tai oikeastaan ihan hyvän päivän varalle.

Ystäväpiiri on naureskellut ydinsotavarastoilleni, mutta itse asiassa kyse on ollut vain arkisesta suunnitelmallisuudesta.

Kolmen lapsen äitinä olen tykännyt siitä, että keittiön kaapeista löytyy aina tarvikkeet useamman päivän aterioihin. Kun joku päiväkotirutto tyypilliseen tapaan iskee, eikä kauppaan kipeiden lasten kanssa pääse, kotona selvitään useampi päivä.

Kun vessapaperihamsterit rynnistivät kauppoihin viime keväällä, minä tarkistin kaapin ja totesin, että meillä arki jatkuu ennallaan. Tilanteen rauhoituttua muutamassa viikossa pehmopaperiosastolla ostin meille sen tavallisen jättisäkin. Vessapaperi ei loppunut maailmasta. Arki jatkui.

Korona-arki on korostanut taloudenpidon suunnittelua monessa huushollissa. Kaupassa käydään harvemmin, mutta ostoksia tehdään kerralla isommin. Kauppalistojen tekeminen on opeteltu uudelleen.

Moni on opetellut suunnittelemaan aterioita yhden päivän sijaan koko viikolle. Samalla on huomattu, että suunnitelmallisuus säästää.

Kun kaupassa käydään harvemmin, rahaa kuluu vähemmän heräteostohin.

Omalla kohdallani olen huomannut merkittävimpien säästöjen syntyneen työmatkakuluista ja yllättävästä asiasta – sukkahousuista. Etätöiden myötä en ole ostanut kevään jälkeen yksiäkään sukkahousuja. Huomaamattani olen ollut oikea sukkahousutuholainen.

Sen sijaan perheen ruokaan, vapaa-ajan viettoon ja etenkin ulkoiluvarusteisiin sekä puutarhaan on kulunut tavallista enemmän. Mikään näistä ei ole yllättänyt.

Yksi asia kuitenkin yllätti. Poikkeusaika sai minutkin muuttamaan tapojani. Päädyin ostamaan kuivahiivaa ja leipomaan. Sellaista ihmettä ei minun taloudessani ole kovin usein tapahtunut.

Viimeisen puolen vuoden aikana onkin sitten tullut leivottua vuosikymmenen edestä.

Jostain syystä se on tuntunut hyvältä. Joillekin turvallisuudentunne syntyi vessapaperista, minä taisin löytää sitä evakkomatkan kahteen kertaan tehneen mummoni ohjeella leivotusta banaanikakusta.

Kirjoittaja on Maaseudun Tulevaisuuden uutispäällikkö.