Marko Sandberg päätti rakentaa saarelleen kallion päälle mökin. Rakennuslain koukerot saivat veren kiehahtamaan muutaman kerran. Kuva: Nina Autio
Marko mökkeilee omalla saarellaan yksin, mutta joutui silti etsimään 20 naapuria mantereelta rakennuslupaa varten
Rakennuslupa voi joskus olla työn ja tuskan takana. Yksin omalla saarella lomailevan Marko Sandbergin mökkihanke viivästyi, kun rakennusvalvonta päätti, että merelläkin on löydettävä naapurit.Tilaajalle
Marko Sandberg ja Nina Autio rakensivat mökin saareen. Maayhteyttä sinne ei ole mutta manner melko lähellä. Kuva: Mervi LuonilaSen piti olla läpihuutojuttu, mutta näin ei ollutkaan. Miksi muka omalla saarella oli kuultava naapureita rakennuslupaa varten? Eihän niitä edes ollut – oli vain 4,7 hehtaarin oma saari ja Itämerta joka puolella.
Marko Sandbergin saareen ei ollut maayhteyttä mutta manner melko lähellä. Hänelle oli selvää, että mahdollisesti saaressa olevia muita maanomistajia on kuultava. Yllätys sen sijaan oli, että kuuleminen ulottuu myös mantereelle, jos saarimökki sijaitsee lähellä rantaa.
Näin oli Sandbergin tapauksessa, sillä manner on noin 200 metrin päässä.
Hallitusneuvos Kirsi Martinkauppi ympäristöministeriöstä vahvistaa, että sääntö kuuluu ”viereiset ja vastakkaiset on kuultava”. Tarkkaa metrirajaa laissa ei ole määrätty, vaan saarimökin etäisyys rantaan jää kuntien omaan harkintaan.
Sandbergin tapauksessa kaukana olevien naapureiden ei tietenkään tarvinnut olla huolissaan sen enempää paloturvallisuudesta kuin mistään muustakaan.
Rakennusvalvonnan ja rakentamisen erityisasiantuntija Paula Mäenpää Kuntaliitosta toteaa, että rakennuslupamenettelyyn kuuluu naapureiden kuuleminen, jos se ei ole ilmeisen tarpeetonta.
”Jos lupapäätöksestä valitetaan eikä kuulemista ole suoritettu, on se menettelyvirhe, mikä johtaa todennäköisesti päätöksen kumoutumiseen. Vaikka rakennetaan alueella voimassa olevan kaavan mukaan, kunnan rakennusjärjestyksen ja määräysten mukaisesti tulee naapureita tiedottaa.”
Huonoksi onneksi maanomistajia oli Sandbergin saaren ympärillä peräti 20, ja osa heistä asui ulkomailla. Lisäksi yksi kiinteistöistä oli jakamaton, perikunnan hallinnoima tila. Tämä tarkoitti vielä lisää kuultavia.
Tilanne oli hankala, sillä Sandberg oli ehtinyt varata ammattimiehet ja aikatauluttaa rakennusprojektinsa. Odotettavissa oli vähintään hankkeen viivästyminen.
Sandberg sai naapureiden postiosoitteet Paraisten kunnan rakennusvalvonnasta sekä kaavakkeen, jonka naapurien tuli palauttaa allekirjoitettuna.
Kaavakkeessa naapuri täyttää raksin ruutuun vakuudeksi, että häntä on tiedotettu hankkeesta. Toinen raksi tulee ruutuun, että hänellä ei ole huomauttamista – tai jos on, niin mitä.
”Laitoin kirjeet menemään ja niiden mukaan palautuskuoret”, kertoo Sandberg.
Noin puolet vastasi kirjeeseen. Vielä jäi toinen puolikas, joka piti tavoittaa jollain tavoin.
”Käännyin rakennusvalvonnan puoleen, sillä tarvittaessa nämä hoitavat kuulemisen rakentajan puolesta. Hinta oli noin 60 euroa per kontakti.”
Paljastui, että rannassa oli maanomistajia peräti 20 ja yksi niistä perikunta.
Kun naapurikuulemisen antaa kunnalle, homma etenee maaliin varmasti. Käytäntö on, että kirjeiden postituksen jälkeen kunta odottaa vastauksia pari viikkoa ja vastaamattomat katsotaan sen jälkeen kuulluiksi.
Mäenpään mukaan taksat vaihtelevat kunnittain, mutta tavallisesti ne ovat joitain kymppejä per kuuleminen. Ajatuksena on, että se kattaa kulut, joita kunnalle tulee esimerkiksi postituksista ja lisätyöstä.
Jos naapureita on paljon, summa voi kuitenkin olla ikävä lisäkulu rakentajalle.
Sandberg laskee, että naapurin kuuleminen tuli maksamaan hänelle lähemmäs tuhat euroa, vaikka hän itse onnistui tavoittamaan heistä noin puolet.
Mäenpää toteaa, että kunta voi hoitaa virallisen kuulutuksen myös lehti-ilmoituksella, jos naapureita on paljon.”
Kun Sandberg osti aikoinaan saaren, siellä oli vain 20 neliön saunamökki rannan tuntumassa. Alusta lähtien hän haaveili isommasta mökistä ja hankki sinne jo poikkeusluvankin. Se jäi kuitenkin käyttämättä.
Kun Marko Sandberg osti saaren vuonna 2000, siellä oli vain saunamökki. Se saa palvella rantasaunana edelleen. Kuva: Marko SandbergKun Nauvoon tuli myöhemmin rantakaava, mies sai oikeuden kahteen 200 rakennusneliön rakennuspaikkaan.
Kaavassa saatetaan ohjeistaa rakentajaa erityisesti omakotialueilla esimerkiksi kattokaltevuuksista. Kaikkea ei kaavassa ole sanottu, mutta naapurilla ei ole sananvaltaa esimerkiksi rakennuksen väriin, ulkonäköön tai ikkunoiden suuntaan.
Mäenpään mukaan naapureiden huomautuksissa voi olla perusteita, jos hankkeesta on merkittävää ja todellista haittaa heille.
Hän korostaa, että hakemuksessa etäisyydet naapurin rajasta tulee täyttyä. Muussa tapauksessa hankkeelle pitää saada naapurin suostumus, minkä luvan hakija hoitaa aina itse.
”Naapurin ei siihen ole pakko suostua”, muistuttaa Mäenpää.
Hirret tuotiin lautalla kallion viereen, josta ne saatiin nosturilla lähelle rakennuspaikkaa. Kuva: Nina AutioSandberg hämmästelee yhä paperisodan määrää ja kalleutta. Hän ynnää laittaneensa mökin rakennuslupaan ja rakentamisen byrokratiaan tuhansia euroja.
”Siinähän on kaikenlaista pakollista, kuten alkukatselmusta, rakennuspaikan määrittelyä ja perustusten tarkistusta.”
Sandberg tervehtii ilolla rakennuslain uudistusta, jossa alle 30-neliöiset talousrakennukset eivät tarvitse ensi vuonna rakentamislupaa. Toki silloinkin täytyy olla rakennusoikeutta jäljellä ja rakentaminen ylipäätään mahdollista rantakaavassa.
”On järjetöntä, jos pienen ja edullisen rakennuksen byrokratiaan joutuu pahimmillaan käyttämään tuhansia euroja”, pohtii Sandberg.
Hän toteaa, että ainakin pienien hankkeiden siirtäminen olisi nyt järkevää ensi vuoden puolelle.
Marko Sandbergin unelma mökistä lopulta toteutui, mutta monta hikipisaraa se vaati. Kuva: Nina Autio- Osaston luetuimmat
