Uusi Teatteri Utti esittää Menneisyyden Varjo -näytelmää helmikuun lopusta maaliskuun loppuun kaikkiaan 17 kertaa. Kuva: Marja Seppala
Lehmäkin saa äänensä kuuluviin uudessa näytelmässä – ”Kuvitellaan, että maatilalliset vaan nostaa tukia ja kylpee rahassa”
Uusi Teatteri Utin harrastajaporukka pistää itsensä likoon. Menneisyyden Varjo -näytelmän harjoitukset käyvät kuumina, kun viljelijöiden arki ja maaseutua koskevat stereotypiat tuodaan näyttämölle.TilaajalleKouvola
Uusi Teatteri Utin näytelmän kertoja on lehmä (roolissa Henna Hännikäinen), joka ihmettelee muun muassa sitä, miten nykyään juodaan vain kauramaitoa. ”Miten sitä kauraa lypsetään?” Kuva: Marja SeppalaTammikuun puolivälissä Utin Kuivalan kylässä Kouvolassa pakkasta on viisitoista astetta. Uusi Teatteri Utin nuorisoseurantalossa loistavat valot ja talon takapiha alkaa täyttyä autoista. On näytelmäharjoitusten aika.
Paikalle saapuu parikymmentä innokasta harrastajaa. Näyttelijöiden lisäksi illan kulusta vastaavat näytelmän ohjaaja, puvustaja, kuiskaaja, kahvinkeittäjä ja pannukakun paistaja. Tämä samainen porukka kokoontuu harjoittelemaan Menneisyyden Varjo -nimistä näytelmää kolme, neljä ja viime vaiheessa jopa kuusi kertaa viikossa ennen kuin näytelmä helmikuun lopulla saa ensi-iltansa.
Henna Hännikäinen kiskoo päällensä mustavalkoista lehmähaalaria ja sovittelee naamalleen hänelle vartavasten muotoiltua turpaa. Vaaleanpunaiset utareet eivät meinaa pysyä vatsan päällä, niille täytyy keksiä pitävämpi kiinnitys. Sarvetkin ”Lemmu” saa, mutta niitä ei tarvita vielä.
Menneisyyden Varjo on Hennan käsikirjoitus, jo kolmas sellainen. Tällä näytelmällä hän haluaa tuoda esille maanviljelijöiden elämää.
”Ihmiset ajattelee, että maanviljelijöiden elämä on helppoa kuin heinänteko. Mutta heinänteko ei todellakaan ole helppoa. Kuvitellaan, että maatilalliset vaan nostaa tukia ja kylpee rahassa, mutta ei, teet töitä 24/7 eikä aina ole lomiakaan”, Henna toteaa.
Saman sanoo näytelmässä Hennan esittämä lehmä.
Sami Sivonen ohjaa näytelmää Henna Hännikäisen tekstiin. ”Ohjaajan tehtävä on katsoa, että kokonaisuus toimii.” Kuva: Marja SeppalaOhjaaja Sami Sivonen saapuu paikalle 50 kilometrin päästä Luumäeltä. Hänet saatiin mukaan Teatteriagenttien kautta, kun aiemmalla ohjaajalla oli muita menoja.
Ryhmä on Henna Hännikäisen mukaan ollut Sivoseen todella tyytyväinen. ”Samilla on upea taito henkilöohjaukseen.”
Sivosen mielestä ohjaajan on tärkeä päästä näyttelijän kanssa samalle aaltopituudelle siitä, millainen hahmosta halutaan tehdä. Esimerkiksi näin:
”Yritän saada näyttelijän ymmärtämään, miksi on tärkeä pitää tauko jonkun lauseen välissä ja näytellä ajatus ennen repliikkiä, jolloin lause saa toisen merkityksen kuin vain luettuna. Näin yleisö saa siitä enemmän irti. Ohjaaminen on palapelin rakentamista. Miettimistä, mikä pala sopii mihinkin kohtaan ja miten se vaikuttaa toiseen kohtaan.”
”Me treenataan, että saataisiin aikaan oikeat reaktiot.”
”Me treenataan, että saataisiin aikaan oikeat reaktiot. Näyttelijällä pitää olla varmuus, että kun tehdään näin uudelleen ja uudelleen, sen pitäisi toimia.”
Tänä iltana käydään läpi näytelmän toinen puoliaika. Ensi-iltaan on aikaa reilu kuukausi, joten viimeistään nyt katsotaan, miten isommat kokonaisuudet limittyvät toisiinsa.
Ensimmäiset harjoitukset olivat jo viime lokakuussa. Sen jälkeen on harjoiteltu kolmesti viikossa, yleensä työpäivän jälkeen illalla. Nuorisoseurantalolla hurahtaa helposti kolmekin tuntia, joten tarjolla on aina myös jotain syötävää, kuten tänään kahvia, pullaa ja pannukakkua. Tarjoiluista vastaa Hennan äiti.
Ensi-illan lähestyessä harjoituskerrat tihenevät. Teatteritalolle hurautetaan lähes joka ilta.
Se ei harrastajia haittaa, sillä täällä ollaan kuin yhtä perhettä. Osa onkin samaa sukua, sillä mukana ovat muun muassa Henna Hännikäisen vanhemmat ja kummit.
”Mutta kaikki, jotka haluavat tulla, otetaan mukaan perheeseen”, Henna toivottaa.
Viivi Mauno valmistautuu harjoituksiin. Kuva: Marja SeppalaDiana Uotilalle, 15, ja Viivi Maunolle, 21, teatterista on tullut rakas harrastus. ”Tämä on enemmän elämäntapa kuin harrastus”, Viivi hymyilee. Päivät hän opiskelee sähköasentajaksi, mutta illat kuluvat teatterin parissa. ”Marraskuusta maaliskuuhun täällä ja sen jälkeen kesäteatteri.”
Näytelmän toisen näytöksen harjoittelu vie noin tunnin. Osalla näyttelijöistä on tässä vaiheessa vielä kädessään plari eli käsikirjoitus, josta joutuu tarkistamaan vuorosanoja. Joku on taiteillut kämmenensä sisään pieniä muistilappuja, ja kuiskaajaakin tarvitaan melko tiuhaan.
Ohjaaja tekee muistiinpanojaan ja nauraa välillä makeasti näyttelijöiden roolioivalluksille.
Tunnelma tulee vielä muuttumaan oleellisesti, kun livebändi liittyy harjoituksiin parin viikon päästä. Näytelmässä soi Virve, Vicky, Rostin musiikki, uudelleen sanoitettuna tosin.
Kun loppukohtaus on ohi, näyttelijät istuutuvat piiriin ohjaajan ympärille.
Henna-Lemmu-lehmä on hiestä märkä haalarinsa alla. ”Tähän täytyy keksiä jotain viilennystä.”
Helmikuun 24. päivänä kaiken pitäisi olla valmista. Takana on silloin neljä kuukautta harjoittelua ja edessä 17 näytöstä.
Uusi Teatteri Utin tämän talven näytelmä kertoo Vähäkäen maatilasta, jolla tehdään sukupolvenvaihdosta ja ollaan laittamassa lehmät pois. Kuva: Marja SeppalaYhteen näytökseen mahtuu reilut kaksisataa katsojaa. Jos sali saataisiin täyteen joka ilta, teatterin talous ja toiminta olisi turvattu, samoin Kuivalan nuorisoseuran, jota teatteritoiminta osaltaan rahoittaa.
Näyttelijät eivät lipputuloilla rikastu, sillä kaikki raha menee seuratalon kuluihin ja toiminnan pyörittämiseen. Toisaalta tämä harrastus ei myöskään maksa näyttelijöille muuta kuin runsaasti aikaa ja vaivaa. Mukaan on sitouduttava, jotta näytelmä onnistuisi illasta toiseen.
Maiju Jarva, 29, on mukana Uusi Teatteri Utin näytelmässä neljättä kertaa. Mikä vetää hänet ajamaan harjoituksiin pimeinä talvi-iltoina viikosta toiseen?
”Tässä pääsee heittäytymään ja olemaan joku muu kuin on.”
Täältä löytyvät Menneisyyden varjo -näytelmän näytökset.
- Osaston luetuimmat
