Pappilankankaan hiihtomaja rakennettiin vuonna 1961 Teuvan seurakunnan maille. Vuosien saatossa sitä on remontoitu moneen otteeseen. Kuva: Johannes Tervo
Suksiseinä, pussauskoppi, karhulenkki... Vuosikymmenien vapaaehtoistyön tuloksena on persoonallinen liikuntakeidas
Teuvalaisten Kaisu ja Veikko Viljanmaan elämäntapana on ylläpitää Pappilankankaan ulkoilualuetta. Vuosikymmeniä kestäneen hyväntahtoisuustyön ansiosta siitä on tullut lähialueen monipuolisin ja suosituin liikuntakeidas.TilaajalleTeuva
Ari Saarikoski ja Veikko Viljamaa sekä Kaisu Viljanmaa ja Ulla Saarikoski esittelevät suksiseinää, josta on tullut suosittu kuvauskohde Pappilankankaalla. Kuva: Johannes TervoPitkän peltosuoran jälkeen tie sukeltaa mäntykankaiseen metsään ja kääntyy lopulta punaisen rakennuksen pihaan. Olemme Teuvan Komsin kylällä, Pappilankankaan hiihtomajalla.
Pappilankankaalla riittää tekemistä kaikenikäisille, mutta erityisesti paikka tunnetaan lämpimästä ilmapiiristään. Siitä on kiittäminen paikan isäntäpariskuntaa Kaisu ja Veikko Viljanmaata.
Ennen koronaa Kaisulla ja Veikolla oli tapana halata kaikki hiihtomajalle tulevat. Vaikka halaaminen on jäänyt vähemmälle, aito ja välittävä kohtaaminen on edelleen etusijalla.
”Emme toimita omia asioitamme. Kyselemme vierailta, mitä heille kuuluu ja toivotamme hyvät jatkot. Joskus on istuttu majan pöydän ääreen ja juteltu aina itkuun asti. Täällä on surtu avioeroja, syöpään sairastumisia ja läheisten kuolemia”, Kaisu kertoo liikuttavista kohtaamisista.
Täällä on surtu avioeroja, syöpään sairastumisia ja läheisten kuolemia.
Pappilankankaalla on tekemistä ja näkemistä koko perheelle. Täältä on hyvä hiihtolatuverkosto, laavuja, grillikotia, kuntoportaat, leikkialue, pulkkamäki ja frisbeegolf-rata.
Lapsille on oma ”hiihtostadion” pupu-, orava- ja karhulenkkeineen. Erikoisuuksia ovat mystinen metsätontunmaja, pussauskoppi ja jättimäinen suksiseinämä.
Pappilankankaan hiihtomaja rakennettiin vuonna 1961 talkootyönä lähialueen asukkailta kerätyistä ”rakennusvärkeistä”. Alun perin tarkoitus oli rakentaa pieni jalasmökki, mutta kokouksessa paikallinen insinööri sai tahtonsa läpi jyrähtämällä, että ”eiköhän tehrä kerralla kunnon pytinki.”
Sen myötä hiihtomaja tarjoaa mahdollisuuden erilaisten kotoisten juhlien järjestämiseen. Pappilankangas sijaitsee Teuvan seurakunnan maalla.
Virallisesti majaa pyörittää Teuvan Rivakan kirkonkylän kyläosasto, mutta käytännössä toiminta on Viljanmaiden vastuulla.
Viljanmaat tutustuivat majaan ja kyläjaoston ihmisiin, kun heidän poikansa Veli-Matti aloitti hiihtoharrastuksen. Kun Pappilankangasta aiemmin vetänyt pariskunta vetäytyi sivuun vuonna 1992, Viljanmaat ottivat mielellään vetovastuun.
He elivät tuolloin ruuhkavuosia. Perheessä oli kaksi pientä lasta. Kaisu oli perhepäivähoitajana ja Veikko kävi kolmivuorotyössä.
Useina aamuina Veikko kävi kunnostamassa ladut ennen aamukuudelta alkanutta työpäiväänsä. Kaisu kävi usein majalla hoitolasten kanssa ja palasi sinne työpäivän jälkeen Veikon kanssa.
Pussauskoppi on peräisin Häjy-liikkeestä: ”Meidän piti pussata Veikon kanssa ensimmäisenä täällä. Mutta se pusu jäi antamatta, ja jotkut ehtivät ensin”, Kaisu nauraa. Kuva: Johannes TervoViljanmaat ovat olleet vuosia eläkkeellä. Ruuhkavuodet näyttäytyvät jo nostalgisina.
”Yhteen aikaan teimme joka vuosi ison remontin. Kerran teimme keittiöremontin ensin kotona ja heti perään täällä. Olisi kannattanut tehdä toisin päin, koska hiihtomajan keittiöstä tuli paljon kauniimpi”, Kaisu naurahtaa.
”Kun uusia vessoja tehtiin 90-luvulla, niin kivijalka saatiin valmiiksi juhannusiltana. Kerettiin Kaisun kanssa Seinäjoelle raveihin”, Veikko jatkaa.
Pappilankankaan toimintaa tukevat Teuvan kunta, Teuvan Rivakka, paikallinen pankki ja yritykset. Osan kuluista Viljanmaat maksavat omasta pussistaan. He korostavat tekevänsä työtä hyväntahtoisuuttaan, eivät itseään julki tuodakseen.
”Teemme tätä itsemme ja muiden iloksi. Jos emme olisi tässä, Veikko katsoisi kotona televisiosta urheilua ja minä touhuaisin omiani toisessa huoneessa. Tämä antaa meille valtavasti positiivista energiaa”, Kaisu vakuuttaa.
”Auttaminen antaa hyvää mieltä. Lisäksi täällä saa ulkoilla ja nähdä tuttuja”, Ari Saarikoski toteaa latuja tehdessään. Kuva: Johannes TervoHiihtomaja on sisustettu mummolamaisen kodikkaasti ja kierrätystä suosien. Tuolit on hankittu entiseltä huoltoasemalta ja pöydät ovat veroviraston jäämistöä.
Isossa tuvassa on hyvä lämmitellä ja kuivatella vaatteitaan hiihtämisen lomassa. Tarjolla on ilmaiseksi lämmintä mehua.
Kuluneet vuodet näkyvät Kaisun mukaan siinä, että alkuaikoina nappulahiihtoihin osallistuneet mukulat tuovat nyt omia lapsiaan hiihtämään. Myös omat lapsenlapset ovat usein Kaisu-mamman ja Veikko-paapan apulaisina majalla.
Lapset ovat aina etusijalla, kun Pappilankankaalle tehdään jotain uutta. Kaisu keksi perhepäivähoitajana ollessaan, miten pienen lapsen saa innostumaan hiihtämisestä.
”Laitoin pupumerkkejä puihin. Merkin kohdalla lapsi näki seuraavan pupun ja hiihti lopulta pupulta toiselle. Käytimme samaa konstia, kun teimme tänne pupupätkän pienimmille hiihtäjille”, Kaisu kertoo.
Hiihtolenkkejä on moneen lähtöön ja latuja on liitetty myös lähiseudun latuverkostoon. Laatikossa olevaan vihkoon voi merkata oman suorituksensa. Kuva: Johannes TervoLiikunta- ja harrastuskulttuuri on muuttunut hurjasti vuosikymmenten aikana. 1960-luvulla Pappilankankaalla tehtiin latuja hevosen vetämällä latuhöylällä.
Ensimmäinen moottorikelkka hankittiin majalle 70-luvun alkupuolella. Veikko muistelee, että hiihtoharrastajia oli tuohon aikaan vähänlaisesti ja välineet olivat usein vaatimattomia. Nyt harrastuksiin satsataan rutkasti rahaa ja aikaa.
”Hiihtämisen suosio on lisääntynyt karvapohjasuksien myötä. Kynnys hiihtoharrastukseen on madaltunut, kun voiteluongelmia ei ole ja ne toimivat lähes joka kelillä. Monesti näkee, että jos voideltava suksi lipsuu, niillä hiihdetään pieni kierros ja lähdetään kotiin”, Veikko toteaa.
Perheen yhteisiin hetkiin varataan enemmän aikaa kuin ennen. Pappilankankaalle tullaan viettämään ulkoliikuntapäivää usein suvun tai ystävien kanssa.
”Täällä saatetaan olla tuntikausia ja mukana on runsaasti evästä. Ennen syötiin makkaraa, mutta nyt grillataan myös kasviksia ja muuta erikoisempaa”, Veikko toteaa.
Hiihtotuvassa on tunnelmaa. Veikko ja Kaisu esittelevät palkintoa, jonka Teuvan Lions Club myönsi heille nuorison hyväksi tehdystä työstä. Kuva: Johannes TervoMajan seinälle on laadittu säännöt sekä lapsille että aikuisille. Aikuisille muistutetaan, että kannattaa olla stressaamatta. Se ei aina toteudu. Sydämellistä vapaaehtoistyötä tekeväkin saa toisinaan ikävää palautetta.
”Jos sanotaan, että nykyihmiset ovat vapaampia, niin vapaampia ollaan myös siinä, että helposti sanotaan kärkkäästi pienistäkin asioita. Joskus se tuottaa pahaa mieltä, mutta onneksi meitä on kaksi jakamassa sitä”, Kaisu puntaroi.
Korona-aikana myös länsirannikon väestö löysi Pappilankankaan. Koska läheisessä ruotsinkielisessä Närpiössä asuu lukuisia eri kansallisuuksia, Veikko ja Kaisu ovat joutuneet kommunikoimaan myös viittomalla ja Google-käännöspalvelun avulla.
Suksiaidalla on pituutta 45 metriä ja siihen on naulattu 265 suksiparia. Kuva: Johannes TervoValtaosa työstä on latujen tekoa ja muuta ylläpitoa. Vastapainoksi Viljanmaat saavat käyttää luovuuttaan ja keksiä majalle ja lähimaastoon kaikenlaista erikoista.
Kun Kaisu näki Strömsö-sarjassa pienen suksiseinämän, sellainen piti saada Pappilankankaallekin.
”Minä yleensä ideoin, mutta toteutukseen menee useimmiten vuosi, koska Veikko torppaa idean ja pehmenee vasta ajan myötä. Suksiseinämä taitaa olla ainoa ehdotus, jonka Veikko on hyväksynyt oitis”, Kaisu myhäilee.
Nähtävyydeksi muodostuneella suksiaidalla on pituutta 45 metriä ja siihen on naulattu 265 suksiparia. Joukossa on sodan ajan armeijan sukset ja mäkihyppysukset, joilla on voitettu veteraanien maailmanmestaruus vuonna 1997.
Maastosta löytyy halauspuita. Anne Aho halasi mäntyä hiihtolenkin lomassa. Kuva: Johannes TervoKaksistaan ei Veikon ja Kaisun tarvitse tehdä kaikkea. Talkooapua on saatavilla tapahtumiin ja mukana auttamassa on myös muutama aktiivisempi vapaaehtoinen.
Kymmenisen vuotta sitten teuvalaiset Ulla ja Ari Saarikoski saapuivat hiihtomajalle ja kysyivät Viljanmailta, tarvitsevatko he apua. Siitä alkoi ystävyys, jonka aikana on tehty ja koettu paljon yhdessä.
Perinteisesti Pappilankankaalla avataan lähitienoon ensimmäinen luonnonlumilatu. Joulukuun puolivälissä avattu kolmen kilometrin latulenkki tehtiin läheiselle sänkipellolle keräämällä pellolta lunta harjan, kolan ja lapion avulla.
”Talven ensilatu on monen hiihtäjän mieleen. Esimerkiksi Närpiössä hiihdetään alkutalvesta tekolumesta tehtyä 500 metrin lenkkiä. Eräs vanhempi hiihtäjä kehui, että sitä kiertäessä meinaa pyörtyä”, Veikko naurahtaa.
Pappilankankaalla saa myös opastusta. Veikko on auttanut lukemattomia hiihtäjiä suksien kanssa. Joskus tupaan on tultu sisälle suksen ja monon kanssa ja pyydetty apua niiden irrottamiseen. Kerran erään rouvan vuokrasuksien monot eivät sopineet suksiin.
”Lainasin hänelle omat sukseni. Sukset oli palautettu nätisti hiihtomajan takahuoneeseen ja pöydällä oli kympin seteli. Se on ainoa palkka, jonka olen saanut täällä”, Veikko nauraa.
”Lainasin hänelle omat sukseni. Sukset oli palautettu nätisti hiihtomajan takahuoneeseen ja pöydällä oli kympin seteli. Se on ainoa palkka, jonka olen saanut täällä.”
On selvää, että Pappilankankaan tulevaisuus on vaakalaudalla, kun Viljanmaat astuvat sivuun. Yhtä suuren työmäärän tekeviä vapaaehtoisia on vaikea löytää tilalle.
”Saattaa olla, että kahdenkymmenen vuoden päästä paikka ei ole tällaisessa käytössä ja lasit ovat rikottu. Tähän touhuun on sulauduttava täysillä. Mutta meidän työtämme jatkavat tehkööt asiat omalla laillansa hyvin”, Veikko pohtii.
Pariskunnan ympärilleen levittämä ilo ei ole jäänyt huomaamatta. Lähiseudun ihmiset osaavat arvostaa heidän elämäntyötään. Teuvan entinen kunnanjohtaja nimesi heidät vapaaehtoisyrittäjiksi ja kutsui heidät yrittäjäjuhliin.
Kaisu Viljanmaa äänestettiin vuonna 2018 Vuoden positiivisimmaksi suupohjalaiseksi. Hän on aktiivisesti mukana eri luottamustoimissa ja muussakin vapaaehtoistyössä.
Kaisusta huokuu erityinen kiitollisuus elämää kohtaan. Hän sanoo olevansa jatkoajalla. Muutama vuosi sitten keuhkoveritulppa oli viedä hengen. Mutta vielä on monta ideaa toteuttamatta.
Veikko esittelee piirustusta puisesta kirahvista, joka pitäisi rakentaa lasten leikkialueelle. Kaisu puolestaan haaveilee pienestä kappelista kauniin ja kiehtovan männikkömetsän reunaan.
”Metsurit hakkaisivat jo mielellään seurakunnan omistaman männikön pois, mutta kirkkoherran kanssa on sovittu, että mitään ei hakata niin kauan kuin minä elän”, Veikko virnistää iloisesti.
Juttu on ilmestynyt kuukausiliite Kantrin helmikuun numerossa.
Pappilankankaalla reippaillaan
Pappilankangas on ympärivuotinen liikunta- ja ulkoilukeskus Komsin kylässä kuuden kilometrin päässä Teuvan keskustasta.
Hiihtomaja rakennettiin vuonna 1961 Teuvan seurakunnan maille.
Hiihtomajan toiminnasta vastaa Teuvan Rivakan kirkonkylän kyläosasto.
Pappilankankaan ympäristössä on 30 kilometrin hoidettu latuverkosto.
Paikka on yhteydessä Suupohjan reitistöön, josta avautuu talvisin latuja ja kesäisin vaellusreittejä noin 70 kilometriä. Läheisyydessä kulkee myös 18-väyläinen frisbeegolfrata.
Alueella on myös muun muassa kuntoportaat, metsäkuntosali, nuotiopaikkoja, grillimajoja ja Muksujen metsä.
Pappilankankaalla järjestetään hiihto- ja maastojuoksu- ja suunnistustapahtumia. Hiihtomaja on vuokrattavissa yksityiskäyttöön esimerkiksi juhlatilaisuuksia, saunailtoja ja kokouksia varten.
- Osaston luetuimmat
