Vaaka on lahjomaton lapsiperheen arjessa ‒ makean jakaminen on tarkkaa puuhaa

Kauppa-auto ajoi mummolan pihaan. Tai oikeastaan se ajoi pihassa lenkin, koska yleinen tie päättyi siihen. Mummo seisoi postilaatikon vieressä odottamassa kasseineen. Lastenlapset pyrähtivät leikeistään seuralaisiksi. Jokainen tiesi, että mummon kerättyä ostokset kassalle, lapset saisivat valita pakastealtaasta jäätelön tai lattialla olevasta korista limsapullon. Papalle ostettaisiin uskovaisten pastilleja.

Nuorena vanhempana ajattelin toimivani yhtä idealistisesti kuin vanhempani olivat toimineet. Ensimmäiset vuodet pärjätään ilman sokeria. Lapset eivät karkkia tarvitse.

Se oli helppoa ensimmäisen ja toisen, ehkä vielä kolmannenkin kanssa. Kuten lasten laittaminen illalla ajoissa nukkumaan, jotta vanhemmille jää yhteistä aikaa. Eli aikaa kerätä olkkarin lattialta lelut, siivota keittiön pöydät, laittaa likaiset astiat koneeseen, imuroida ruokapöydän alta leivänmurut, kerätä narulta pyykit, ripustaa uudet kuivumaan, viikata puhtaat ja siirtää ne jokaisen omaan koriin makkarin liukuovikaappeihin.

Lasten kesken niin karkkien, jäätelön kuin limsankin määrästä saattaa syntyä elämää suurempi erimielisyys.

Suurperheen lapsista kehittyy erityisen taitavia tasajaon tekijöitä. Pakettijäätelön jakamisessa viivoitin tai mittanauha on oiva apuväline, mutta jos kovin tarkaksi heittäydytään, ei ole keittiövaa’an voittanutta. Vaaka on välttämätön rasiasta kauhottavan jäätelön jakamisessa. Lahjomaton. Jokainen jälkiruokakulho on vain ensin punnittava tai vaaka taarattava.

Vaa’asta on apua myös irtokarkkien jakamisessa. Kenenkään ei tarvitse valittaa epäreilusta jaosta tai muiden saamista isommista karkeista, kun jakoperusteeksi otetaan paino. Äidin mielestä riittäisi 100 tai 150 grammaa. Isältä on tietysti ruinuttu jo suurempi annos, joten ennen pussin jakamista käydään toinen neuvottelukierros saaliin määrästä.

Kauppaan ei pidä kolmen tai useamman viikarin kanssa lähteä karkkiostoksille. Joukkoon osuu aina yksi, joka ei osaa vartin hyllyn edessä seisomisen jälkeenkään päättää, pitäisikö ottaa lakupussi vai suklaalevy. Muut ovat jo maksaneet ostoksensa, kun viimeinen saapuu kassalle. Karkit vaihtuivat limsapulloon. Mikäs siinä, kunhan valinta tuntuu hyvältä vielä kotonakin.

Mummo ratkaisi limsoista syntyneen kiistan kaatamalla kaikki neljä eriväristä pulloa samaan kannuun ja jakamalla sekoitusta jokaiseen lasiin saman verran. Lasten hämmennys oli käsin kosketeltavaa. Eihän noin voinut tehdä.

Hyvältä juoma kuitenkin maistui, erityisesti kirkkaan värisellä kierrepillillä juotuna.

Kirjoittaja on Helsingin kaupunginvaltuutettu (kesk.), suurperheen äiti ja metsänomistaja.