Kurikkalaisen Leo Lönnrothin perinnerakentamiseen erikoistunut yritys remontoi vanhoja taloja alkuperäisillä ratkaisulla ja aidoilla luonnonmateriaaleilla.
Kotkasta kotoisin oleva Lönnroth on koulutukseltaan koristeveistäjä ja puuseppämestari. Niinpä hänen työnsä periaatteet kumpuavat perinteisestä puusepän ammatista, ja se näkyy pienissäkin yksityiskohdissa. Esimerkiksi puun liitoskohdissa suositaan perinteisiä puusepänliitoksia, ei vain ruuveja tai poratappeja.
”Rakennuskannassamme on edelleen paljon hirsitaloja, jotka ovat peräisin hirsirakennuksen kultakaudelta 1800-luvulta ja 1900-luvun alkupuolelta. Monet vanhat rakennukset ovat pysyneet teknisesti kunnossa taidokkaan puusepän työn ansiosta”, Leo Lönnroth sanoo.
Puolet Lönnrothin työkohteista on julkisia rakennuksia kuten kirkkoja. Tehtävät vaihtelevat parin päivän pikkuremonteista useita kuukausia kestäviin rakennusten siirtourakoihin.
Lönnroth on iloinen siitä, että kestävän kehityksen ajattelu on saanut jalansijaa rakentamisessa ja remontoimisessa. Materiaaleihin ja työn laatuun ollaan valmiita satsaamaan aiempaa enemmän rahaa.
Samalla asiakaskunta on muuttunut tietoisemmaksi. Asiakkaat ovat kiinnostuneempia siitä, että korjaustyö tehdään teknisesti oikein ja laadukkaasti. Lönnroth pitää tärkeänä, että työstä jää laadukas perintö.
”Oman kädenjäljen ihastelu on aina mukavaa. Kauneudelliset arvot ovat meille tärkeitä. Eikä se välttämättä tuo lisäkustannuksia, että asia tehdään samalla kauniiksi. Siksi usein myös verhouksen alle jäävät pinnat tehdään siisteiksi. Talon omistaja voi ottaa hirsiseinän esille vaikkapa 50 vuoden kuluttua ja olla fiiliksissä siitä, kun se on valmiiksi hieno.”
Vanhoissa rakennuksissa suurimmat ongelmat liittyvät Lönnrothin mukaan useimmiten alapohjarakenteisiin. Uuteen kohteeseen tutustuessaan hän kiinnittää ensimmäisenä huomion talon alapohjan tuuletukseen.
”Kivijalasta pitäisi löytyä tuuletusluukut ja ne olisi pidettävä avoimena lukuun ottamatta kovimpia pakkaskausia. Yleinen ongelma on, että talojen alapohjiin on tehty muutoksia vuosikymmenten aikana. Niitä on saatettu täyttää, joten siellä ei ole tuulettuvaa tilaa.”
Perinnerakentajaksi opitaan työn kautta. Lönnrothin mukaan käsityöammattien hienous piilee siinä, että koskaan ei voi ajatella olevansa valmis. Hiljaista tietoa ja uusia oivalluksia tulee jatkuvasti.
”On inspiroivaa nähdä sata vuotta vanhoja kirveeniskuja. Usein tulee hämmästeltyä sitä, miten muutamalla tarkalla ja rennolla iskulla on saatu aikaiseksi upea lopputulos. Kauneus syntyy usein työnteon rentoudesta”, Lönnroth tunnelmoi.
Maakuntia kiertäessään hän törmää tuon tuosta taloihin, joita hän on ollut työporukkansa kanssa kunnostamassa. Usein hän harmittelee myös tien varsille rapistuvia taloja.
”Monet omistajat ja perikunnat eivät halua luopua taloistaan tunnesyistä. Itse rohkaisen ajattelua, että olisi kunnioittavaa taloa kohtaan osata luopua siitä. Talolle voi löytyä uusi omistaja, joka haluaa kunnostaa sen. On kauniimpi ajatus, että talon tarina jatkuu kuin että se lahoaa paikalleen.”
