Kirja-arvio: Syntyjään suomalainen kirjailija kirjoitti norjaksi Tornionjokilaaksoon sijoittuvan tarinan

Kirjailija ja kuvataiteilija Päivi Laakso (s. 1967) on monin tavoin poikkeus. Hän on syntyisin suomalainen mutta kirjoittaa norjaksi. Pienoisromaani Sääskenpyytäjät sijoittuu Suomen Tornionjokilaaksoon.

Tarina on absurdi ja paikoin groteski. Sellainen oli häneltä aiemmin suomennettu romaani Parantolakin. Päivi Laakso paljastaa ihmisen perimmäiset heikkoudet, mutta onnistuu tekemään sen ilman pilkkaa tai säälittelyä. Kaiken jälkeen vaikutelma on humaani.

Alussa tavataan raihnainen seitsenkymppinen pariskunta ruokailuun rupeamassa. Arki on eripuraista, mutta yhteen kasvanutta ja sitoutunutta. Sairaalaan lähdetään omalla autolla. Äiti neuvoo ja muistuttaa välillä, mihin ollaan menossa. Isällä on muun riesan ohella dementia.

Loppupuolella näkökulma vaihtuu tyttäreen. Hän on – kirjoittajan tapaan – Norjaan muuttanut taiteilija Päivi. Tapahtumat keskittyvät muutamaan päivään, mutta takaumissa väläytetään mennyttä.

Joskus tekee mieli puuttua repliikin tai monologin selostavuuteen, mutta kokonaisuuden raju näyttövoima jyrää rosot alleen. Tekstin suoruus ei ole nykyisin niin tavanomaista some-tylytyksen marinoimaa vaan syvältä kumpuavan näkemyksen täsmäiskuja.

”En ole koskaan nähnyt isän rikkovan tavaroita. Hän rikkoi vain lapsia”, tytär muistaa.

Seuraako piinallisia yksityiskohtia? Ei monta. Lukija saa tehdä johtopäätöksiä seurauksista: tytär on paennut Norjaan ja taiteisiin, toinen pojista Vietnamiin ja toinen alkoholismiin.

Tunnusomaista Laaksolle on omalakinen vino huumori. Ihmisen osan, haavat ja sitkeyden voi näyttää näinkin. Rohkea teos sisältää haikean kauniita suvantoja: ”Vain aaltojen jälkimainingitko jäävät meistä elämään?”