Napialan Wanha Koulu herättää koulumuistot henkiin ‒ ”Olet sitten käynyt koulua Turussa tai Kuopiossa, ihmiset löytävät täältä tuttuja tavaroita”

”Hyvää huomenta, punahilkka! Miltäs se maistuu kahvitilkka?”, kysyy liitutaululle siististi kirjoitettu, lukuisille suomalaisille tuttu, Immi Hellénin Aamukahvin ääressä -lorun alku.

Ollaan koulumuistojen ytimessä, Janakkalan Tervakoskella Napialan Wanhalla koululla. Vieraita opastavat talon asukkaat, omistajat ja museokoulun pitäjät, siskokset Päivi Hakoma ja Heli Lindblom.

Museokoulun oppitunnin aiheena voi olla esimerkiksi kahvi. Kuva: Sanne Katainen

Toinen luokkahuone pursuaa kirjoja ja muita koulutarvikkeita eri vuosikymmeniltä. Kaikki pulpetit on niillä vuorattu.

Kas, tuossahan on tuttu 1980-luvun aapinen, jonka veljeni taisi saada ekaluokkalaisena!

Juuri tämä on luokan idea. Jokainen kävijä löytää jotain, joka muistuttaa kouluvuosista. Se voi olla yhtä hyvin aapinen, liima- tai mustepullo.

”Olet sitten käynyt koulua Turussa tai Kuopiossa, ihmiset löytävät tuttuja tavaroita. Tämä on muistoja herättävä paikka. Me olemme pyrkineet tekemään tämän silmälle kauniiksi”, Lindblom sanoo.

Museokoulussa on kasoittain kirjoja ja muita koulutarvikkeita eri vuosikymmeniltä.  Kuva: Sanne Katainen

Seiniltä tuijottavat tuimina presidentit Ståhlbergista Kekkoseen sekä rivi suomalaisen kirjallisuuden ikoneja: Lönnrot, Runeberg, Kivi ja Topelius. Koulu on valmistunut 1898, joten hallitsijoiden muotokuviin kuuluu myös tsaari Nikolai II. Hänen kuvansa tosin löytyi piilosta, kansakoulun isän Uno Cygnaeuksen muotokuvan takaa, Lindblom kertoo.

Oikeana kansakouluna tämä komea, kolmikerroksinen puutalo palveli vuoden 1972 kevääseen asti. Silloin talon ostivat Päivin ja Helin vanhemmat Maire ja Yrjö Lindblom. He pitivät täällä Kesäkisälli-nimistä matkailuyritystä.

Kun vanhemmat muuttivat yrityksineen Riihimäelle, talo jäi pitkäksi aikaa tyhjilleen. Koulunaikaiset kalusteet olivat edelleen tallella, sillä entisiin luokkatiloihin tuleva koulumuseo oli Maire-äidin pitkäaikainen haave, jonka Päivi ja Heli viimein toteuttivat.

Mittava remontti valmistui 1998. Museokoulun lisäksi talossa on nyt asunnot Päivillä, Helillä sekä heidän veljellään Jyri Lindblomilla. Päivi asuu entisessä jumppasalissa, Heli keittolassa ja Jyri johtajaopettajan huoneistossa.

Tässä on otteet kolmen sukupolven kaunokirjoituksesta. Nykyisin kaunokirjoitusta ei enää koulussa opeteta. Kuva: Sanne Katainen

Jyrillä on oma kotimuseonsa, Lindblomin vanha kauppa, ja hänen ansiostaan kesää piristävät vuotuiset Napulele-ukulelefestivaalit sekä Napialan Aarteet -keräilytapahtuma koulun takapihalla sijaitsevassa teatterimontussa.

Heli ja Päivi ovat haalineet vanhaa koulutavaraa sieltä täältä. Paljon on saatu lahjaksi.

”Ihmiset tuovat tänne omia aarteitaan lahjoituksina”, Heli toteaa.

Museolla ei ole varsinaisia aukioloaikoja. Siskokset ottavat kesäisin ryhmiä vastaan ajanvarauksella touko-syyskuun välisenä aikana.

Usein ohjelmaan kuuluu entisajan oppitunti. Aikuisille ryhmille on tapana pitää raittiustuntia, lapsiryhmille aiheena saattaa olla esimerkiksi lehmä. Lehmäpäivään kuuluu vierailu naapurissa Nuutilan tilalla, jossa tavataan oikeita 2020-luvun lypsäviä.

Esityksiä elävöittää 1950-luvun innovaatio: Rainakone, joka heijastaa filmikuvaa valkokankaalle. Kun opettaja pyörittää filmirullaa käsin, kuva vaihtuu. Samalla on varottava polttamasta näppejään, sillä lamppu hehkuttaa laitteen vähitellen tulikuumaksi.

1950-luvun rainakone heijastaa filmikuvaa valkokankaalle. Opettaja pyörittää filmiä käsin. Kuva: Sanne Katainen

Toki esillä on myös suuria, värikkäitä kuvatauluja eri aiheista.

Jotkut aiheet sopivat suoraan tähän päivään. Yski nenäliinaan, ettei keuhkotauti leviä!

Heliltä opetus sujuu vanhalla rutiinilla, sillä hän on toiminut peruskoulun luokanopettajana.

Koulun pihamaalla on vanhempien matkailuyrityksen perua uima-allas ja savusauna.

”Kesällä tullaan täältä kuin karhut pesästä ulos. Kun astumme ovesta ulos, ollaan kesämökillä.”

Vanha kuvataulu on erittäin ajankohtainen. Kuva: Sanne Katainen