Pullantuoksuinen ja kunnianhimoinen

Raksamama, vanhempi tyttäreni kutsuu minua. Hiven ylpeyttä äänessään, epäusko jo pois karisseena. Sitäkin, vastaan.

Minulle sanottiin, etten oikeasti pidä rakentamisesta ja remontoinnista. Että yritän vain kompensoida, olla jotain muuta ja enemmän kuin oikeasti olen. Loukkaannuin ja vastasin epäkohteliaasti mielipiteiden olevan kuin perseenreikiä, jokaisella omansa.

Kimpaannun, kun ihmistä sullotaan hänelle vääränmalliseen, ennakko-oletuksiin perustuvaan muottiin. Yksinkertaistukset osuvat harvoin kohdalleen, koska elämä ei ole mustavalkoista.

Olen nainen ja silti ihan oikeasti pidän rakentamisesta. Nautin siitä, kun saan käsilläni aikaan jotain kaunista, hyödyllistä ja toimivaa. Olen kuitenkin paljon muutakin. Olen pullantuoksuinen hemmamamma. Olen tinkimätön ja kunnianhimoinen yrittäjä. Olen haaveileva runotyttö. Ja ylpeä siitä, mitä olen. Kaikkine säröineni ja särmineni juuri sitä, mitä minun tässä hetkessä on tarkoitus ollakin. Huomenna taas ehkä jo jotain hieman muuta.

Olen oma itseni. Ehkä kertoo enemmän muista kuin minusta, että joskus kohtaamisissa toinen ottaa minunlaisuuteni kritiikkinä hänenlaisuuttaan kohtaan. Haluan olla urhea ja tohtia tehdä, kuten minusta oikealta tuntuu. Ennen kaikkea haluan näyttää esimerkilläni lapsilleni, ettei valmiisiin malleihin tarvitse tyytyä, jos ne tuntuvat liian ahtailta. Että voi olla omanlaisensa ja hyvä juuri sellaisena.