Venäläisiä sotilaita ruokailukuvassa vuonna 1914. Valtaosa Suomeen sijoitetuista sotilaista tuli Venäjän maaseudulta, ja monet eivät osanneet lukea ennen palvelusta. Kuva: Hämeenlinnan kaupunginmuseo
Venäjä toi Suomeen 125 000 sotilasta, koska pelkäsi kapinaa ‒ suomalaiset järkyttyivät upseerien käytöksestä
Väitöskirjatutkija Tuomas Teuho on perehtynyt venäläisen sotaväen toimintaan Suomessa.Tilaajalle
Venäläisen sotaväen paraati Hämeenlinnassa vuoden 1910 tienoilla. Kuvassa taustalla näkyy vuonna 1901 valmistunut ortodoksinen sotilaskirkko. Kuva: Hämeenlinnan kaupunginmuseoEnnen Suomen itsenäistymistä venäläiset sotilaat pitivät valtaa suuriruhtinaskunnassa.
Venäläisten joukkojen määrä lisääntyi 1900-luvun alkupuolella, kun emämaassa pelättiin suomalaisten kapinaa, ensimmäinen maailmansota syttyi ja linnoitustöissä tarvittiin väkeä.
Huippukohta oli elokuussa 1917, jolloin Suomessa oli peräti 100 000 maajoukkojen ja 25 000 laivaston miestä.
Tampereen yliopiston väitöskirjatutkija Tuomas Teuho on perehtynyt aiheeseen. Hän tutkii väitöskirjassaan erityisesti, miten venäläisen sotaväen toiminta näkyi Hämeenlinnassa 1900–1917.
”Suomi luokiteltiin Kaukasian ohella alueeksi, jossa venäläiset joukot täytyi pitää keskimääräistä suuremmassa vahvuudessa. Venäläiset arvioivat, että kapinan mahdollisuus on Suomessa aika iso”, Teuho sanoo.
Hänen mukaansa kansallinen herääminen oli Suomessa 1900-luvun vaihteessa varsin pitkällä, mikä lisäsi venäläisten pelkoa kapinasta. Esimerkiksi yli puoli miljoonaa suomalaista allekirjoitti vuonna 1899 suuren adressin, jolla vastustettiin keisari Nikolai II:n helmikuun manifestia.
Maailmansodan aikana Venäjällä pelättiin Saksan ja Ruotsin maihinnousua Suomeen, minkä vuoksi joukkojen määrää myös lisättiin.
Autonomian ajan kahden viimeisen vuosikymmenen poliittinen ilmapiiri oli venäläistämiskausien värittämä. Se sai monen suomalaisen vierastamaan vahvasti venäläistä sotaväkeä, Tuomas Teuho kertoo.
Larin-Kyöstin muistelmateoksen (1934) lainaus kuvaa kansallismielisen runoilijan inhoa Hämeenlinnaan sijoitettuun venäläiseen varuskuntaan:
”Sillä kun tökötille ja hielle haiseva vieras valtajoukko, Suomen tuho eikä turva, marssi kasarmin portista pihalle, oli kasarmin suuri suosikki, iso bernhardilainen koira, niskakarvat pystyssä, täyttä kurkkua haukkumassa näitä tupaantulijoita.”
Teuhon mukaan suhtautuminen venäläiseen sotaväkeen ei ollut silti Hämeenlinnassa yksinomaan ”ryssävihaista”. Vaikka varuskunta nähtiin maahantunkeutujana, monet paikalliset osasivat erottaa armeijan koneiston ja yksittäisen venäläisen rivisotilaan.
Kovan kurin alla kaukana kotoaan eläneet sotilaat herättivät siviiliväestössä myös säälin tunteita. Suomalaisia järkytti, miten ankarasti upseerit kohtelivat rivimiehiä.
”Muistitietokokoelmasta löytyy myös kuvauksia, joiden mukaan venäläiset sotilaat ovat lapsirakkaita, iloisia ja helposti lähestyttäviä”, Teuho sanoo.
Asumisviihtyvyys oli varsin huono venäläisten sotilaiden käyttämillä Hämeenlinnan kasarmeilla. Tiloissa majoitettiin jatkuvasti liikaa porukkaa, huoneistot olivat likaisia ja sairastavuus suurta.
Kuvassa papit siunaavat Hämeenlinnan torilla ensimmäiseen maailmansotaan lähteviä venäläisiä elokuussa 1914. Etnisesti joukko-osastot olivat suurimmalta osalta isovenäläisiä, mutta Suomessa palveli myös vähemmistökansallisuuksia, kuten puolaisia, baltteja ja ukrainalaisia. Kuva: Hämeenlinnan kaupunginmuseo/FinnaVenäläisten Suomeen sijoitettujen joukkojen päätarkoituksena oli suojata keisarikunnan pääkaupunkia maitse tapahtuvalta hyökkäykseltä. Puolustuksen tärkein painopiste kulki Hämeenlinnan–Helsingin–Viipurin akselin kautta.
Hämeenlinna tarjoaa Tuomas Teuhon mukaan hyvän esimerkin venäläisen sotaväen toiminnasta Suomessa. Tutkimusajankohtana kaupungin asukasluku oli noin 6 000 henkeä, ja rauhan aikana Hämeenlinnaan majoittui arviolta 1 000–2 000 venäläistä sotilasta.
Sota-aikana saattoi sotilaita olla ajoittain huomattavastikin enemmän.
”Venäläisen varuskunnan koko oli todella iso suhteessa kaupungin asukasmäärään”, Teuho sanoo.
Kasarmeilta poistuessaan venäläiset olivat näkyvä osa katukuvaa. Kielimuuri rajoitti tuntuvasti sotilaiden ja rahvaan kanssakäymistä.
”Ensimmäisen maailmansodan aikana alkoholin myyntiä säänneltiin kovasti, mutta viinaa sai kaupungilta siitä huolimatta. Varuskunnat on aina yhdistetty huonoon elämään, kuten rikollisuuteen, tappeluihin ja päihteidenkäyttöön”, Teuho muistuttaa.
Venäläisten sotilaiden ja suomalaisten naisten välillä oli myös seurustelusuhteita. Teuho kertoo, että maailmansodan aikana venäläisten kanssa seurustelevia tyttöjä haukuttiin ”ryssänmorsiamiksi”.
Myös sensuurista vapautunut lehdistö otti vuonna 1917 heidät hampaisiinsa ympäri Suomea. Paikallisessa lehdistössä kerrottiin venäläisten sotilaiden toteuttavan suhteissa naisiin ”eläimellisiä wiettejä”.
”Venäläiset nähtiin turmiollisena porukkana, joka rapauttaa Suomen kansan moraalia”, Teuho sanoo.
Varuskunnat on aina yhdistetty huonoon elämään, kuten rikollisuuteen, tappeluihin ja päihteidenkäyttöön.
Venäläiset sotilaat näkyivät Hämeenlinnan keskustassa erityisesti paraatien ja juhlapäivien aikaan. Sotaväki marssi kaupungille muun muassa ortodoksisten juhlapyhien, kuten loppiaisen aikaan. Myös keisarillisiin ja sotahistoriallisiin juhlapäiviin liittyi usein paraati.
”Tsaarin ajan armeijan tärkeimpiä tehtäviä oli katujen läpi marssiminen, koska siten näytettiin valtaa”, väitöskirjatutkija Tuomas Teuho kertoo.
Armeija ja paikallinen siviiliväestö olivat päivittäin tekemisissä taloudellisen toiminnan kautta. Varuskunnat toivat vain osan tarvitsemistaan tavaroista Venäjältä.
Hämeenlinnassa esimerkiksi räätälit ja hevosvaljaiden valmistajat hyötyivät armeijan tilauksista. Kasarmien rakentaminen puolestaan työllisti paikallista rakennus- ja tiiliteollisuutta. Kasarmeille palkattiin suomalaisia töihin myös siivoojiksi, piioiksi sekä upseeriperheen lasten opettajattariksi.
Venäläisiä koitettiin muistitietojen mukaan monesti petkuttaa esimerkiksi rakennusurakoissa.
”Venäläiset varuskunnat ostivat maanviljelijöiltä muun muassa olkia, lihaa ja polttopuuta. Paikalliset taas ostivat paljon venäläisten kasarmileipomoiden sotilaslimppuja. Varuskunnalla oli aika merkittävä taloudellinen vaikutus Hämeenlinnan seudulle.”
Sotilaita Hämeenlinnassa 1910-luvulla. Kuva on otettu vapaamuotoisessa tilanteessa. Väitökirjatutkija Tuomas Teuho on hyödyntänyt tutkimuksessaan harvemmin käytettyjä venäjänkielisiä lähteitä, koska niiden avulla kuva Suomen historiasta tarkentuu. Kuva: Hämeenlinnan kaupunginmuseoHämeenlinnalaisten suhteet sotaväkeen olivat luultavasti parhaimmillaan helmikuun vallankumouksen jälkeen 1917, jolloin ryhmät juhlivat yhdessä keisarivallan kaatumista. Suhteet huononivat pian vuoden 1917 levottomien olojen myötä.
Sotaväen omavaltaisuuksia pelättiin Suomessa todella paljon, koska kuri herpaantui ja maassa oli peräti 125 000 venäläistä.
”Venäläiset sotilaat esimerkiksi varastivat perunoita suoraan pelloilta. Heinäkuussa 1917 puolestaan Vanajan kunnassa oli iso tanssien tappelu, johon osallistui paikallisia ja toistasataa sotilasta.”
Hämeenlinna oli silti suhteellisen rauhallinen kaupunki. Teuhon mukaan Hämeenlinna erosi monista sisämaan varuskuntakaupungeista, muun muassa Tampereesta ja Riihimäestä, siinä, että venäläisiä sotilaita oli ollut seudulla jo vuodesta 1809.
Tammikuussa 1918 venäläiset sotilaat poistuivat Hämeenlinnasta Suomen sisällissodan alettua. Sotaväki jätti kasarmit punaisten haltuun ja ylivoimainen enemmistö miehistä palasi Venäjälle.
”Nykyään venäläisen varuskunnan vaikutus näkyy Hämeenlinnassa lähinnä vanhojen kasarmien punatiilisessä arkkitehtuurissa”, Teuho toteaa.
1900-luvun alussa rakennettu ortodoksinen varuskuntakirkko näyttäytyi vihatun venäläispolitiikan symbolina. Itsenäistymisen jälkeen rakennuksen torni kaadettiin ja kirkosta tehtiin Hämeenlinnan kirjasto. Tänä päivänä kohde toimii kansalaistoiminnan keskuksena.
Viimeisen vuoden aikana maailman tapahtumat ovat tehneet Tuomas Teuhon tutkimusaiheesta traagisella tavalla entistä ajankohtaisemman.
”Kyllähän nykyisen sodan retoriikassa on mahdollista kuulla kaikuja neuvostoaikojen ja toisen maailmansodan lisäksi myös vanhan keisarikunnan ajasta lainaavista teemoista”, hän sanoo.
Kuvassa on vuonna 1913 pystytetty tyypillinen aikakauden venäläinen punatiilikasarmi Hämeenlinnassa. Asumisviihtyvyys oli varsin huono venäläisten sotilaiden käyttämillä Hämeenlinnan kasarmeilla. Tiloissa majoitettiin jatkuvasti liikaa porukkaa, huoneistot olivat likaisia ja sairastavuus suurta. Kuva: Hämeenlinnan kaupunginmuseo- Osaston luetuimmat
