Ilmastonmuutos mahassa
PARIISI (MT)
Se alkoi jo lentokoneessa, kun käteeni iskettiin valkoinen sämpylä. Totuttelu jokapäiväiseen vehnäleipään.
Ilmastokokouspaikalla pikainen lounas koostui juustopatongista ja leivoksesta. Keliaakikoilla ja vegaaneilla olisi tällä vaikeaa.
Mutta niin on kyllä ruisleipään tottuneella suomalaisellakin. Sitäkin tulee kotioloissa syötyä korkeintaan aamuisin.
Illallisella tuli vielä kaavittua salaattikulho patonginpalalla.
Yöllä heräsin äänekkääseen kurnutukseen. Hyppäsin sängystä tarkistamaan, onko sängyn alle ryöminyt lauma rupikonnia. Ei ollut. Konsertti kuului ikiomasta vatsasta. Uh, kuulosuojaimet päähän ja takaisin nukkumaan.
Aamiaisella teki tiukkaa valita patongin ja voisarven väliltä.
Joku selitys sille täytyy olla, että keski- ja eteläeurooppalaiset pystyvät syömään niin paljon leipää. Kenties heille on evoluution tuloksena kehittynyt parempi vehnänsietokyky. Arvelisin, että täällä on niitetty viljaa jo silloin, kun Suomessa vielä keräiltiin ja metsästettiin.
Ilmastokokouksen henkeen sopisi suosia kasvisruokaa, mutta sellaista ei täältä juuri löydy. Hiilipäästöiltään raskaita juustoja ja lihaleikkeleitä on paitsi patongeissa myös salaateissa.
Himoiten käyn aina aamuisin hakemassa sisäänkäynnillä jaettavan luomuomenan.
Toivottavasti neuvottelevilla ministereillä on rautainen vehnämaha, sillä maapallon tulevaisuus ratkaistaan patongin voimalla.
Katja Lamminen
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
