

Koronapandemia jysähti täysillä Ruokaviraston toimialaan.
Ruuan riittäminen, viljelijöiden jaksaminen, tulevan kasvukauden onnistuminen ja sadon korjaaminen kiinnostavat nyt kaikkia. Ruokaturva, omavaraisuus ja huoltovarmuus ovat koronakeskustelun perussanastoa.
"Vaikka en psykologi olekaan, on helppo huomata, kuinka kiinteästi ruoka ja sen saatavuus liittyvät turvallisuuden tunteeseemme", Ruokaviraston pääjohtaja Antti-Jussi Oikarinen sanoo.
Ja kääntäen: ruuan saannin vaikeutuminen synnyttää turvattomuuden tunteen äkkiä.
"Mikä oli ensimmäinen reaktio, kun koronavirus tuli arkeemme ja elämisen normaalirytmi muuttui? Aika moni marssi kauppaan ylimääräistä hernekeittopurkkia hakemaan. Kaiken varalta. Turvattua huomista takaamaan."

Ruokaturvan perusta on selkeä: ruokaa on oltava tarjolla.
”Lisäksi ruuan on oltava laadukasta, ja ihmisillä pitää olla vara ostaa sitä", Oikarinen pilkkoo ruokaturvan käsitettä.
"Jatkuvuuselementti on tärkeä. Meillä pitää olla luottamus ruuan saatavuuteen.”
Ruokaturvaa ei ole ilman tasapainoisesti toimivaa ruokajärjestelmän kokonaisuutta, Oikarinen korostaa.
Sitten hän sanoo asian, josta on syytä olla huolissaan.
"Ruokajärjestelmän kokonaisuudessa ei saisi olla heikkoa lenkkiä. Nyt tasapaino on kuitenkin järkkynyt."
Heikoin ja haavoittuvin osa on järjestelmän alkupää: kannattavuuspaineissa kamppaileva tuottaja.
"Ei riitä, että kauppa ja teollisuus pärjäävät. Myös alkutuottajan on pärjättävä.”
Oikarisen mukaan koronavirus on varoitussignaali. Pandemia on pirisevä herätyskello, johon on syytä havahtua.
"Jokapäiväinen ruoka ei ole itsestäänselvyys. Ilman tuottajaa ei ole ruokaa. Toivon, että tämä asia menee kaikille perille."

Omavaraisuudesta ja huoltovarmuudesta puhutaan nyt paljon. Unohtuvatko kauniit sanat, kun akuutti kriisi on ohi?
”Olen optimisti. Uskon, että saatu oppi säilyy. Tiedämme, että hernekeittopurkit eivät tule kaupan hyllylle itsestään.”
Pandemia jättää syvän jäljen sekä yhteiskuntaan että yksilöihin, Oikarinen arvioi.
"Tästä kokemuksesta tulee osa meidän kaikkien yhteistä DNA:ta."
Hän luottaa, että kotimaisuutta arvostetaan tästä eteenpäin aivan eri lailla kuin aiemmin.
"Ei sitä olisi välttämättä tarvinnut kriisin kautta opetella."

Ruokaviraston tehtävä on edistää ruokajärjestelmän tasapainoista toimintaa.
"Voiko organisaatiolla olla yhteiskunnallisesti paljon tärkeämpää tehtävää tämän hetken maailmassa?”
Ruokavirasto on osa järjestelmää, sen hallinnollinen toimija.
"Meillä on linkit koko pellosta pöytään -ruokaketjuun: alkutuotantoon, teollisuuteen, jakeluun, kauppaan ja kuluttajiin."
Koronakriisin hoitoon osallistuminen on iso motivaation lähde Ruokaviraston väelle, Oikarinen sanoo.
"Yhteiskunnallisesti merkittävän työn tekeminen antaa eväitä jaksamiseen."
Tuhannen työntekijän Ruokavirasto aloitti toimintansa 1.1.2019, kun Elintarviketurvallisuusvirasto, Maaseutuvirasto sekä osa Maanmittauslaitoksen tietotekniikan palvelukeskusta yhdistettiin uudeksi virastoksi.
Maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalaan kuuluvan viraston päätoimipaikka on Seinäjoella.
Antti-Jussi Oikarinen on Ruokaviraston ensimmäinen pääjohtaja. Uuden viraston muodostaminen on ollut iso rutistus.
"Helppoa vaihetta emme ole vielä kokeneet: Ensimmäisenä vuonna tulivat taloudelliset haasteet. Toisen toimintavuoden alkajaisiksi iski koronapandemia.”
Jo aiemmalta työuraltaan Oikarinen tietää, että fuusiot vaativat aikaa. Organisaatioiden toimintakulttuurit muuttuvat hitaasti.
Mikään ei yhdistä niin hyvin kuin yhteinen tekeminen.
”Varsinkin kriisitilanteissa väki hitsautuu yhteen, silloin on toimittava yhdessä ja tehokkaasti. Raja-aidat kaatuvat, me-henki löytyy."