Moneen kertaan palkittu kääntäjä näkee työssään yhteyksiä maalarin työhön – näin englanti taipuu suomeksi siten, ettei alkukieltä edes huomaa

Kun lukee taidolla tehtyä suomennosta, ei tarvitse ajatella, että tekstin alkukieli on ollut muu kuin suomi. Juuri lukemisen helppoudessa piilee yksi suomentamiseen liittyvä, sitkeä harhaluulo - se, että jokainen englannintaitoinen suomenkielinen osaisi kääntää.

Moneen kertaan palkittu kääntäjä Kersti Juva vertaa tilannetta siihen, millaista ylenkatsomista liittyy maalarin työhön.

”Tietenkin jokainen osaa ottaa maalipurkin ja pensselin käteen, mutta ammattilaisen työn nopeus, laatu ja lopputulos ovat ihan erilaisia kuin amatöörin. Sama koskee kääntämistä”, Juva muotoilee.

Juva on ollut teoriassa eläkkeellä vuodesta 2014, mutta hän ei ole jäänyt keinutuoliin vaan on muun muassa kirjoittanut kaksi kääntämiseen keskittyvää kirjaa.

Niistä ensimmäinen, Löytöretki suomeen, myytiin heti loppuun vuonna 2019. Myönteisen vastaanoton sai myös viime vuonna ilmestynyt, J. R. R. Tolkienin fantasiamaailman kääntämiseen keskittynyt Tolkienin tulkkina.

”En ollut ensin itsekään vakuuttunut, kiinnostaako lukijoita lukea esimerkkien avulla, miten käännös syntyy, mutta näköjään kiinnostaa”, Juva naurahtaa.

Jotta voi kääntää yhdestä kielestä toiseen, pitää ensinnäkin osata luovia äidinkielensä joka karikossa. Myös vieraassa kielessä pitää olla kuin kotonaan ja hallita sen vivahteet, sävyt ja käyttötilanteet.

Juvan mukaan suomalaisilla ei välttämättä ole kovin realistista kuvaa omasta englannin taidostaan. Vaikka se on hiipinyt käytännössä kaikille elämänaloille, ihminen ei huomaa omia virheitään käyttäessään vierasta kieltä.

Vertailuksi auttaa, kun keskustelee jonkun vasta aikuisena suomea oppineen kanssa. Ymmärrettävän, mutta hieman väärin puhutun suomen kuuleminen saa ymmärtämään, miten paljon sujuvan kielitaidon eteen täytyy todellisuudessa tehdä töitä.

Englannin kieli rakentuu hyvin erilaisista aineksista kuin suomi. Juva tiivistää eron niin, että englannissa sanat liikkuvat pienissä laumoissa, ja nämä laumat järjestäytyvät ennalta määritellyn sanajärjestyksen mukaiseen jonoon lauseiksi. Sanakirjasta ei ole kummoistakaan apua: fraasien ja kiteytyneiden ilmausten merkitystä on mahdoton päätellä ilman, että ymmärtää asiayhteyden.

Suomi taas on verbivetoinen kieli, jossa sanan sijainti lauseessa kertoo, puhutaanko tutusta vai uudesta asiasta. Lisäksi suomessa taivutusmuodot sisältävät hyvin paljon tietoa.

Kääntäminen on siis kaikkea muuta kuin sanojen asettamista mekaanisesti peräkkäin. Juvan mukaan kummankin kielen pitää olla niin selkäytimessä, että ymmärtää myös, mitä jätetään sanomatta ja mitä jää rivien väliin.

Kahden kielen yhtäaikainen ja jatkuva ylläpito vaatii vaivannäköä. Juva puhuu brittiläisen puolisonsa Juliette Dayn kanssa englantia, mutta kun pariskunta asui Britanniassa, Juva pyysi puolisoaan opiskelemaan suomea.

”Tarvitsin instrumentilleni harjoitusta silloin, kun kävimme Suomessa, enkä halunnut puhua ystävilleni Suomessa englantia”, Juva kertoo.

Juvan tapa kääntää on hioutunut vuosikymmenten aikana. Ensin hän lukee alkuperäisen tekstin kertaalleen ja päättää, haluaako ylipäätään ottaa sen kääntääkseen.

Ensimmäinen käännös syntyy sen suuremmin ajattelematta. Pääasia on sisäistää, mitä kaikkea teksti on syönyt.

Seuraava vaihe, eli raakakäännöksen editointi, on Juvan mielestä työn hauskin vaihe. Siinä alkuteksti kaikkine rytmeine ja sointuineen muuttuu suomeksi, josta alkuperäiset, englanninkieliset ilmaukset eivät enää paista läpi.

Kolmannessa vaiheessa Juva tarkistaa käännöksen ilman alkutekstiä, sillä käännöksen pitää toimia omilla ehdoillaan. Suomenkielisessä tekstissä mikään ei saa tökätä vain siksi, että teksti on käännös. Tätä Juva korostaa myös kääntämisen opiskelijoille: asia pitää sanoa niin kuin sen sanoisi suomenkielinen.

”Jos opiskelija aloittaa käännöksensä puolustamisen sanoilla ’mutku alkuteksti’, ei hänen kannata jatkaa pidemmälle. Kaikki mutkut pitää jättää pois, sillä lukija ei näe alkutekstiä, mutta hän huomaa kyllä, jos käännös ei toimi”, Juva kuvailee.

Uransa alusta asti Kersti Juva on pitänyt enemmän keskustelun ja sielun liikkeiden kuin erilaisten maisemien ja esineiden kuvailun kääntämisestä. Vaikka hän on kääntänyt kymmenittäin hyvin erilaisia ja eri vuosisadoilta peräisin olevia tekstejä, hän ei ole halunnut missään vaiheessa kääntää runoutta tai täysin filosofisia tekstejä.

”Pyrin aina täsmällisyyteen, mutta runot aukeavat todella moneen suuntaan. En myöskään pystyisi ikinä uppoamaan täysin abstrakteihin pohdintoihin niin hyvin, että lopputulos tyydyttäisi minua.”

Kääntäjänä ei tule koskaan täysin valmiiksi, Juva muistuttaa. Mitä enemmän lukee ja mitä enemmän elämänkokemusta karttuu, sitä paremmaksi kääntäjäksi voi tulla.

Sen sijaan käytännön työ on vuosikymmenten aikana muuttunut huomattavasti helpommaksi. Juva naputti ensimmäiset käännöksensä mekaanisella kirjoituskoneella.

”Inhosin puhtaaksikirjoittamista todella syvästi. Ihmettelen, miksi minun annettiin jatkaa kääntäjänä, sillä söhersin korjaukseni lyijykynällä ensimmäisen käännösversion päälle.”

Teknologian kehitys on helpottanut myös kääntäjän työtä valtavasti. Ennen kaikki tieto piti onkia kirjallisista lähteistä tai ihmisiltä kysymällä.

Juvan työtä on helpottanut esimerkiksi Googlen kuvahaku. Jos vielä muutama vuosikymmen sitten piti saada käsitys vaikka jonkin vuoren tai veneen ulkonäöstä, ainoa mahdollisuus oli saada yhteys samalla alueella asuvaan tai kulttuuria hyvin tuntevaan ihmiseen.

”Jos jotain ei tiedä, asian voi nykyään selvittää niin helposti, ettei virheiden jälkeen ole paljoa puolusteltavaa”, Juva tiivistää.

Hän kääntää edelleen, mutta vain sellaista, mikä häntä kiinnostaa ja mitä saa kääntää omaan tahtiin ilman aikarajaa.

”Saan vieroitusoireita, jos en tee yhtään töitä. Viime kesänä tuli täyteen 8 vuotta eläkeläisenä ja päätin, että nyt yritän edes vähän aikaa vain olla. Ei sitä kauan kestänyt.”

Kääntäjänä ei tule koskaan täysin valmiiksi, Kersti Juva sanoo. Mitä enemmän lukee ja mitä enemmän elämänkokemusta karttuu, sitä paremmaksi kääntäjäksi voi tulla. Kuva: Kari Salonen