Erään kerran Eemeli kiskaisi Iidan lippusalkoon. Tarkoitus oli hyvä, sillä hän halusi, että sisko pääsisi ihailemaan komeita maisemia. Kuva: Björn Berg / WSOY
Sukupolvi toisensa jälkeen rakastuu metkuilevaan pellavapäähän, mutta Astrid Lindgren kätki Eemeli-tarinoihin myös suuremman sanoman
Ensimmäinen Vaahteramäen Eemeli -kirja ilmestyi 60 vuotta sitten. Juhlavuotta vietetään muistuttamalla, että metkuilu tekee lapselle hyvää.Tilaajalle
Mössykkä ja pössykkä ovat Eemelin suuria aarteita. Hatun hän sai isältään, puupyssyn rakkaalta Aatu-rengiltä. Kuva: Björn Berg / WSOYKukapa ei olisi kuullut Vaahteramäen Eemelistä. Tuo pellavapäinen pikkupoika sai jatkuvasti nerokkaita ideoita, jotka tosin yleensä johtivat isän karjumiseen ja verstashuoneessa suoritettuun arestiin. Lukitun oven takana Eemeli vuoli puu-ukkoja, joita kertyikin hyllyille kymmenittäin.
Tänä vuonna tulee kuluneeksi 60 vuotta ensimmäisen Astrid Lindgrenin Eemeli-kirjan ilmestymisestä. Näiden vuosien aikana on opittu ainakin se, että Eemeli ei suinkaan ollut ilkeä vaan itse asiassa varsin älykäs lapsi.
”Lapsia viehättää se, että Eemeli pystyy haastamaan isän ja pojan epätasa-arvoisen aseman ja samalla pienempi päihittää isomman.” –Anna Tiitinen
Eemelin syntymästä voidaan kiittää Lindgrenin tyttärenpoikaa.
Kesällä 1962 kolmevuotias Karl-Johan sai raivokohtauksia, joita ei mikään meinannut hillitä. Kesken lapsen karjunnan isoäidin päähän pälkähti ajatus ja hän huudahti vielä kovempaan ääneen: ”Tiedätkö, mitä Vaahteramäen Eemeli kerran teki?”
Poika hiljeni, koska toki hän halusi kuulla, mitä isoäiti oli tällä kertaa keksinyt. Temppu toimi myös seuraavilla kerroilla, mutta Lindgren ei aluksi suinkaan ajatellut kokoavansa metkuja kirjaksi asti. Ajatus kypsyi vasta seuraavana vuonna.
Aivan tyhjästä idea rasavillistä pojankoltiaisesta ei Lindgrenille ilmestynyt. Hän poimi muihinkin tarinoihinsa lausahduksia ja ajatuksia kohtaamiltaan lapsilta, mutta Eemelin kohdalla inspiraationa toimivat mitä luultavimmin ainakin hänen oman isänsä kertomukset, veljensä kolttoset sekä sisarenpoikansa metkut.
Lindgren talletti myös palan itseään Eemeliin. Hän oli syntynyt Eemelin nimipäivänä ja hänen kolmas nimensäkin oli Emilia.
”Poikalapsi, joka oli aina elänyt hänen sisällään, sai vuonna 1963 niin vikkelät jalat, että seuraavina vuosina hänestä syntyi tarinoita kokonaiseksi trilogiaksi asti”, maalailee Jens Andersen Lindgrenin elämäkerrassa.
Eemeli-kirjat syntyivät 1960- ja 1970-lukujen taitteessa, joka oli hippiliikkeineen yhteiskunnallisen vapautumisen aikaa. Ympäri länsimaita osoitettiin mieltä muun muassa kansalaisoikeuksien puolesta ja Vietnamin sotaa vastaan.
Astrid Lindgren oli aktiivinen yhteiskunnallisiin epäkohtiin puuttuja, ja se näkyy myös hänen kirjoissaan. Esimerkiksi eläinten ja lasten oikeudet olivat hänelle sydämen asioita.
Kuten muissakin kirjoissaan, Eemeleissä Lindgren asettuu katselemaan maailmaa lapsen näkökulmasta. Hän antaa lapselle vapauden, jonka tämä ansaitsee.
”Aikuiset sanovat sitä anarkistiseksi lähestymiseksi, mutta minusta se on enemmän yhteyttä lapsen mieleen, leikkiin ja kykyyn nähdä asioiden eri puolet. Metkuilu tekee hyvää ja lapsilla on siihen oikeus”, WSOY:n lasten- ja nuortenkirjallisuuden kustantaja Paula Halkola sanoo.
Vaikka pintapuolisesti Eemeli saattaa näyttää kurittomalta koltiaiselta, hän on lopulta aina tarinoiden nokkelin osapuoli. Terävien hoksottimiensa avulla hän esimerkiksi hankkii hyviä eläimiä pikkurahalla ja pelastaa jopa rakkaan Aatu-rengin hengen.
Eemeli edustaa nuoruutta ja uusia ajatuksia, kun taas hänen yrmy isänsä Anttoni Nieminen näyttäytyy menneeseen jämähtäneenä, kaikelle modernille katkerana jääränä.
”Lapsia viehättää se, että Eemeli pystyy haastamaan isän ja pojan epätasa-arvoisen aseman ja samalla pienempi päihittää isomman”, Lastenkirjainstituutin kirjastonhoitaja Anna Tiitinen sanoo.
”Lindgren on kirjoittanut ajattomia, klassisia tarinoita, jotka toimivat hyvin tässä päivässä, mutta nykylapset ovat tottuneet vähän kevyempään ja visuaalisempaan kerrontaan.” –Paula Halkola
Eemelin suosio on pysynyt varsin tasaisena, mutta mikään elokuvan tai televisiosarjan kaltainen tempaus ei ole antanut tarinoille nostetta viime vuosina.
Lindgrenin tarinoita Suomessa kustantava WSOY on viime vuosina keskittynyt enemmän Peppi Pitkätossuun, mutta nyt on Eemelin vuoro, Halkola kertoo.
”Astrid Lindgren on yksi maailman rakastetuimmista lastenkirjailijoista, jonka kaikki tuntevat. Haluamme varmistaa, että hänen perintönsä siirtyy seuraavalle sukupolvelle ajassa, jossa lukeminen ei ole joka perheessä sellainen itsestäänselyys kuin ennen”, Halkola sanoo.
Juhlavuoden kunniaksi WSOY julkaisee uudelleen klassikkokirjat, mutta niiden lisäksi myös muutaman uuden kuvakirjan.
”Lindgren on kirjoittanut ajattomia, klassisia tarinoita, jotka toimivat hyvin tässä päivässä, mutta nykylapset ovat tottuneet vähän kevyempään ja visuaalisempaan kerrontaan. Teemme siis uusia versioita kirjoista tutuilla kuvituksilla, mutta jaottelemme tarinoita pienempiin osiin”, Halkola kertoo.
Lisäksi kustantamo julkaisee täyttökirjan, johon vanhemmat voivat kirjata omien lastensa kolttoset ja metkuilut kuin Eemelin Alma-äiti ikään.
Metkujensa jälkeen Eemeli passitettiin verstashuoneeseen vuolemaan puu-ukkoja. Kerran hän onnistui pakenemaan sieltä ikkunan kautta. Kuva: Björn Berg / WSOYKirjojen lisäksi Eemeli on valloittanut monien sydämet valkokankaalla ja televisioruudulla. Jan Ohlsonin Eemeli-tulkinta kolmessa elokuvassa pilkottiin 13-osaiseksi televisiosarjaksi, jota on esitetty myös Suomessa tasaiseen tahtiin.
Teatteriin marssitettu kujeilija on taattu kassamagneetti. Viime vuonna Eemeli nähtiin ainakin Tukkateatterin tulkitsemana Ylöjärven museonmäellä.
Näytelmän ohjaaja Katri Häti pääsi jo toisen kerran eläytymään metkuilun maailmaan, sillä hän ohjasi saman näytelmän myös Porissa vuonna 2006.
”Eemelissä on hienoa se, että joka kohtaus toimii ja käsikirjoitus on tunnettu ja hauska. Esityksessä on myös jotain kaikille, sekä lapsille että aikuisille”, Häti sanoo.
Aivan kuten WSOY joutuu uusissa Eemeli-kirjoissaan noudattamaan tarkasti tuttujen hahmojen käyttöä valvovan Astrid Lindgren Companyn ohjeita, myös teatterin puolella täytyy olla tarkkana. Ylöjärvellä tarinaa ei lähdetty modernisoimaan ja mainoksissa käytetyt piirrokset täytyi pyytää Ruotsista.
Jollain tasolla vielä tarkempia saattoivat kuitenkin olla katsojat. Häti muistaa, että joku tuli sanomaan, että Iida-siskolla pitäisi kyllä olla punainen eikä keltainen mekko.
”Asu oli ajanmukainen, ja olisikohan tuottaja kommentoinut Facebookissa, että kyllä Iidalla varmaan on muitakin vaatteita ollut kuin se punainen”, Häti muistelee.
”Lapsen ei tarvitse olla hiljaa eikä aikuinen aina tiedä kaikkea.” –Katri Häti
Mikä sitten saa ihmiset palaamaan vuodesta toiseen kertomaan tarinoita pojasta, joka kiskaisi pikkusiskonsa lippusalkoon, jumitti päänsä soppakulhoon ja syötti itselleen sekä porsaalleen käyneitä kirsikoita?
Sekä Häti, Tiitinen että Halkola mainitsevat Lindgrenin ilmiömäisen kyvyn asettua lapsen asemaan sekä pilkkeen kirjailijan silmäkulmassa.
”Eemeli on hurmaava ja ajankohtainen hahmo. Monet vanhemmat haluavat kertoa lapsille vanhanaikaisesta maatilamiljööstä, ja nämä kirjat tarjoavat siihen kivan väylän”, Halkola sanoo.
Vaikka Eemelillä, toisin kuin Pepillä, on ympärillään aikuisia sääntöineen, pystyy Eemeli kaikkien kieltojen ja rangaistusten keskellä toteuttamaan itseään.
”Aatukin kohtelee keskusteluissa Eemeliä kuin vertaistaan ja kysyy tältä neuvoa. Lapsen ei tarvitse olla hiljaa eikä aikuinen aina tiedä kaikkea”, Häti sanoo.
Niinpä juuri. Äitinsä alituisesta huolesta, isänsä ärjymisistä ja verstashuoneen kymmenistä puu-ukoista huolimatta Eemelistä kasvaa rehti ja kunnioitettava aikamies. Pääseepä hän jopa kunnanvaltuuston puheenjohtajaksikin.
”Kirjat tarjoavat nostalgiaa 1800-luvun lopun Etelä-Ruotsista. On kaunis ajatus, että Smålandissa voi taivaltaa niityillä ja että tietynlainen vanhakantainen idylli on vielä olemassa. Sitä idylliä purkaa vain se, että lapset ovat itsenäisiä toimijoita, jotka osaavat vaatia ja haluta. Lindgren on luonut hienoja teoksia”, Tiitinen kiteyttää.
Astrid Lindgren
Astrid Lindgen (o.s. Ericsson) syntyi 14.11.1907 Ruotsin Vimmerbyssä.
Maailmanlaajuisesti tunnettu lastenkirjailija julkaisi uransa aikana kymmeniä romaaneja ja kuvakirjoja.
Tunnetuimpia hahmoja ovat Peppi Pitkätossu, Vaahteramäen Eemeli, Ronja Ryövärintytär ja Katto-Kassinen. Muista kirjoista rakastetuimpia ovat muun muassa Veljeni, Leijonamieli, Melukylän lapset sekä Mio, poikani Mio.
Eemelin tarinat kerrotaan kolmessa kirjassa: Vaahteramäen Eemeli (1963), Eemelin uudet metkut (1966) ja Eläköön Eemeli (1970).
Astrid Lindgren kuoli Tukholmassa 28.1.2002.
Lähde: Jens Andersen: Astrid Lindgren – Tämä päivä, yksi elämä. Suomennos: Kari Koski. WSOY, 2015.
- Osaston luetuimmat
