Joonas Potkonen pelastaa hylkiöpeltoja viljelyyn Pohjois-Karjalassa: "Minusta on kauhea häväistys edellisille sukupolville, jos kaikki pistetään sileäksi metäksi"

Ilomantsilaiselle viljelijälle Joonas Potkoselle myönnettiin ely-keskuksen maakunnallinen ympäristöpalkinto marraskuun lopussa. Palkinto on tunnustus vuosikymmenen mittaisesta määrätietoisesta työstä pohjoiskarjalaisen maaseutumaiseman säilyttämiseksi.

32-vuotiaan maatalous- ja koneyrittäjän viljelemä peltoala on reilu sata hehtaaria ja se jakautuu 80 lohkoon Ilomantsin, Tuupovaaran ja Koveron alueella. Keskimäärin pellon koko on runsas hehtaari.

Potkosen vuokraamat pellot ovat useimmiten olleet hylkiöpeltoja, ja niiden saattaminen viljelykuntoon on vaatinut runsaasti työtä. Hän on ilahtunut saamastaan palkinnosta, sillä maatalous- ja ympäristöväki ovat monesti tukkanuottasilla keskenään.

Potkosen sydäntä kirpaisee aina, kun hän näkee pusikoituneita peltoja.

"Pohjois-Karjalan pellot on aikanaan raivattu kovalla työllä ja hoidettu rakkaudella. Isot sukupolvet ovat ottaneet maasta leivän. Minusta on kauhea häväistys edellisille sukupolville, jos kaikki pistetään sileäksi metäksi."

Joonas Potkonen haluaa näyttää myös muille, millaista Karjalan kivikkoisten peltojen viljely on. Hän kuvaa työskentelyään videoblogissa, joka löytyy YouTubesta nimellä Kumpulan tila Ilomantsi.

Maahenki periytyy nuorelle isännälle mummolta, jota hän ei ehtinyt koskaan tavata. 1980-luvun puolivälissä kuollut isoäiti oli kova maatalousihminen. Mummo piti karjaa hammasta purren pientilalla vielä 1980-luvulla.

Kun kotitilan pellot Kuuksenvaaralla laitettiin koivuntaimelle 1990-luvun alussa, Joonas vastusti päätöstä ankarasti vaahtosammuttimen kokoisena pikkupoikana.

"Isä ja setä huusivat, että sinä et tule ikinä peltoja tarvitsemaan. No nyt minulla on alun toista sataa hehtaaria peltoa."

Joonas Potkosen nelivuotias Miika-poika on tullut isäänsä, hän istuu kuin tatti puimurin ja traktorin kopissa. Miikalla on tapana sanoa: "minusta tulee traktorimies".

Maahenki periytyy nuorelle isännälle mummolta, jota hän ei ehtinyt koskaan tavata. 1980-luvun puolivälissä kuollut isoäiti oli kova maatalousihminen. Kuva: Lari Lievonen

Potkosen mukaan monet maanomistajat ovat vieraantuneet EU-ajan maanviljelystä, kun omasta tuotantoajasta on saattanut kulua vuosikymmeniä. Tämän vuoksi viljelijöiden ja maanomistajien tarpeet eivät kohtaa.

"Olen käynyt lakki kourassa kysymässä taloista peltoja vuokralle. Talonväki on ihmetellyt silmät pyöreänä, koska he ovat luulleet, että pellot eivät kelpaa enää kenellekään."

Potkonen kritisoi sitä, että uusi viljelijä joutuu kantamaan peltolohkon historiassa edellisten viljelijäpolvien tekemät virheet. Viljelemätön pelto nimittäin putoaa nopeasti pois maataloustukien piiristä.

Hän ei ymmärrä rankaisemiseen perustuvaa EU:n maatalouspolitiikkaa. EU-tarkastuksista on kadonnut ajatus kunkin seutukunnan hyvästä viljelytavasta.

"Ilomantsilaista tilaa, jossa on sata hehtaaria peltoa 80 lohkossa, ei pitäisi verrata länsisuomalaiseen tilaan, jolla on sata hehtaaria peltoa kahdessa lohkossa tuvan ympärillä. Suomi on edelleen liian nöyrä EU:n edessä."

Maanviljelyn lisäksi Potkosen yritys, Kuuksenvaaran konepalvelu, tekee traktoritöitä ja vastaa muun muassa laajojen tiealueiden talvikunnossapidosta. Kuva: Lari Lievonen

Maan itäisimmässä kunnassa Ilomantsissa riittää töitä tekevälle, kunhan vaatimuksena ei ole Etelä-Suomen elämänrytmi.

"Se on sanottava että helpolla ei saa leipää pöytään, eikä kukaan pääse äkkirikastumaan. Mehtäpuoli on Ilomantsissa vahva ja esimerkiksi vanhustenhoidossa on työtä."

Potkonen listaa Ilomantsin vahvuuksiksi puhtaan veden, halvat tontit ja edulliset lämmityskustannukset puuston kautta. Valokuitu takaa sadan megan netin lähes joka mökkiin, kunnassa on lukio ja Ilomantsiin on rakenteilla Suomen ensimmäinen aktiivihiilitehdas.

Potkosen mielestä Ilomantsin elinvoimaisuus on kyläläisistä itsestään kiinni. Hän ihmetteli seitsemän vuoden ajan, miksi kukaan ei kunnosta maakunnallisesti arvokkaaksi luokiteltua Parppeinvaaran perinnemaisemaa.

"Lopulta tartuin itse toimeen ja porukka läksi mukaan talkoisiin."

Maisemankunnostushankkeessa Parppeinvaaran rinteiltä poistettiin vesakot ja kannot. Tänä vuonna Potkonen on puinut pelloilta ensimmäisen ohrasadon. Hän on puheenjohtajana myös Ilomantsin maamiesseurassa, joka herätettiin henkiin pitkän hiljaiselon jälkeen 2016.

"Jonninjoutava paperien pyörittäminen tappaa kiinnostuksen yhdistystoimintaan. Saatamme keittää kahvit naapuriviljelijän tuvassa, mutta emme tee siitä pöytäkirjaa."

Radion soittolistoilla ja televisiossa pakkosyötetään amerikkalaista kulttuuria, mutta venäläistä sisältöä tulee harvoin, Joonas Potkonen kritisoi. Kuva: Lari Lievonen

Potkonen tunnetaan Nuffi-harrastajana. Kokoelmassa on esimerkiksi kirjallisuutta, mainosvideoita, pinssejä ja opaslehtisiä vuosikymmenten takaa.

Nuffield- ja Leyland -traktoreita miehellä on kuusi, osa kotona ja osa muualla säilytyksessä. Nuffield-traktorit siirtyivät Brittish Leylandin omistukseen vuonna 1968, ja sen jälkeen valmistus tapahtui Leylandin nimellä.

Yksi keräilijän aarteista on Nuffin alkuperäisessä tehdaspaketissa oleva kansi vuodelta 1968.

Vanhojen traktorien harrastus on hiipunut viimeisen viiden vuoden aikana. Myös Potkosen aika menee nykyään lähinnä työkoneiden ylläpitoon ja yksinhuoltajaperheen arkeen.

Lisäksi hän opiskelee venäjän kieltä Joensuun kansalaisopistossa, joka järjestää myös vuosittain kaksi kulttuurimatkaa itänaapuriin. Erityisesti vierailu Moskovassa jäi mieleen.

"Kuljimme Moskovanjoella ja iltavalaistuksessa punatähti hehkui hallintorakennuksen päällä. Se veti suomipojan hiljaiseksi. Ihailen Venäjän kulttuuria ja kansallishenkeä. Tuntuu, että meillä on jopa rikos korostaa suomalaisuutta."

Potkosen mukaan median luoma kuva Venäjästä on yksipuolisen kielteinen. Hän muistuttaa naapurimaiden yhteisestä historiasta, kulttuurista, matkailusta ja kaupankäynnistä. Suomalaiset maataloustuotteet ovat kovassa huudossa Venäjällä.

"Pakotepolitiikassa pitäisi miettiä enemmän pitkää maarajaa kuin vesistörajaa."

Radion soittolistoilla ja televisiossa pakkosyötetään amerikkalaista kulttuuria, mutta venäläistä sisältöä tulee harvoin, hän kritisoi.

"Esimerkiksi venäläiset sarjat ja elokuvat vetävät näyttävyydessään vertoja Hollywood-tuotannoille. Se luo kuilun, kun naapurimaata ei tunneta. Veljeskansojahan me tässä rajan pinnassa ollaan."

Seuraa Joonas Potkosen videoblogia: Kumpulan tila Ilomantsi

Lue lisää: Maanviljelijä Joonas Potkoselle myönnettiin Pohjois-Karjalan ympäristöpalkinto – ilomantsilainen on tehnyt 10 vuotta määrätietoista työtä maaseutumaiseman säilyttämiseksi

K-ryhmän jakamilla Tuottajalle kiitos -stipendeillä järjestetään ilmainen viljelijätapahtuma ja tehdään videoblogia: "Nämä rahat käytetään viljelijöiden itse ideoimiin kehityskohteisiin, joilla on tarkoitus viedä toimialaa eteenpäin"

• 32-vuotias maatalous- ja koneyrittäjä Ilomantsista. Aloitti tilanpidon 2010.
• Pelloilla hän kasvattaa pääasiassa viljaa ja kuminaa. Vilja myydään piensäkeissä eläinten rehuksi ja riistan ruokintaan. Potkonen kuvaa työskentelyään ja videobloggaa YouTube-kanavalleen nimellä Kumpulan tila Ilomantsi.
• Ilomantsin paraatimaiseman, Parppeinvaaran pahasti pusikoitunut maisema avattiin ja pellot kunnostettiin Potkosen aloitteesta ja biosfäärialueen paikallisten kumppaneiden hankeyhteistyönä 2017–2018. Toimii toisena ylläpitäjänä kesällä Facebookiin perustetussa Pelastetaan perinnemaisemat -ryhmässä.
• Maanviljelyn lisäksi Potkosen yritys, Kuuksenvaaran konepalvelu, tekee traktoritöitä ja vastaa muun muassa laajojen tiealueiden talvikunnossapidosta.
• Neljävuotiaan Miika-pojan yksinhuoltaja. Nuffield-traktorien harrastaja. Opiskelee Joensuun kansalaisopistossa venäjän kieltä ja kulttuuria.