Vain koira kaverina –novellikokoelma tarjoaa lumoavia välähdyksiä erämiehen kokemiin elämyksiin

Eläinlääketieteen tohtori ja eräkirjailija Erkki Lahti on kirjoittanut monia erätarinoita. Uusin kirja onkin miehen peräti yhdestoista eränovelliteos.

Lahden reissut sijoittuvat Kainuun saloille ja Lapin erämaihin. Kalastus on selkeästi lähellä sydäntä, mutta metsästyksessä mieluisinta on kanalintujahti.

Vain koira kaverina -teoksen jokaisessa 18 novellissa kerrotaan riemastuttavan tarkasti kuvailtu tarina riistamailta tai kalavesiltä. Lukijan ei tarvitse liikauttaa itseään kotisohvalta päästäkseen mukaan luomoavaan eräelämykseen, jonka Lahti sanoittaa taitavasti ja mukaansatempaavasti.

Lukijana huomaan eläväni samoja tunteita kirjoittajan kanssa, välillä mieli rentoutuu tihkusateisessa metsässä, välillä jännittää tarttuuko tammukka tällä kertaa edes luottolippaan. Ensimmäisessä Mökkirannan uusi asukas -novellissa voin miltei tuntea itse sen riemun, jonka kirjoittaja kokee nähdessään telkänpoikasten lopulta hyppäävän alas pesästään.

Oudoin hetki lukiessa syntyy kun Kuin entisajan erämiehet -osiota lukiessani jotenkin kummallisesti lähes haistan tervaslastuista kohoavan savun miesten sytytellessä kirjassa rakotulia.

Välillä kirjassa pohditaan muuttuvaa maailmaa ja sitä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan vanheneville metsästäjämiehille.

Se on tässä -novellikokoelma onkin liikuttava kuvaus siitä, miten jokin metsästysreissu on aina se viimeinen. Novellissa metsästyskaveri Junnun terveys alkaa horjua ja oletettavasti viimeinen lintusaalis menee niin syvälle tunteisiin, että on saatava tarjota se viimeinen kaatoryyppy kaverille. Vaikka se pitääkin itse käväistä ensin kylältä ostamassa.

Metsästyskaverina onkin nyt yhtäkkiä vain uskollinen Piiku-koira ja kasa muistoja. Juuri miehen ja koiran yhteiset hetket ovat kirjan parasta antia. Vaikka kirjan nimi on Vain koira kaverina, Piiku seikkailee harmittavan vähän kirjan novelleissa. Niinhän se on, lintujahti – ja eräkirja ‒ "ilman koiraa olisi aivan hengetöntä".