”Kaikista mahtavin kukinta” ‒ hedelmätarha kukkaloisto ei ole täydellinen ilman tätä puuta, tietokirjailija vinkkaa

Kirsikkapuiden vaaleanpunertava, unelmankevyt pilvi. Omenoiden loistavan valkoinen, tuulessa värisevä terälehtimeri. Hedelmätarhan kaunein kausi on melkein käsillä. Etelä-Suomessa kukinta alkaa jo toukokuun puolella, pohjoisemmassa kesäkuussa.

”Ensin kukkii persikka kasvihuoneessa, sitten tulevat luumut ja kirsikat”, taimistopuutarhuri ja tietokirjailija Leif Blomqvist kertoo.

Omenat ovat viimeisiä kukkijoita, erityisesti jotkin talvilajikkeet ovat varovaisia aloittamaan.

”Kukinnan ajankohta ei vaihtele kovin paljoa, koska puut ajoittavat sen lämmön lisäksi valon avulla.”

Yöpakkaset voivat kurittaa kukintaa. Kukat avautuvat kuitenkin eri aikoihin, joten osa nupuista yleensä säästyy. Myös raakileet voivat olla arkoja yöpakkasille.

Kukintaa voi juhlistaa eri tavoin. Helsingin Roihuvuoressa vietetään joka vuosi Hanamia, kirsikan kukkien festivaalia, joka on peräisin Japanista. Lisäksi kaupungin hedelmätarhassa Malminkartanossa viihdytään piknikeillä ja järjestetään kuvauksia kukinta-aikaan.

Myös moni Blomqvistin taimiston asiakas ostaa hedelmäpuita ensisijaisesti kukkien takia.

Leif Blomqvist hoitaa tässä nuoria luumupuita. Kuva: Esko Keski-Vähälä

”Hedelmäsato on heille bonus. Näyttävän kukinnan saamiseksi hedelmätarhaan kannattaa istuttaa myös päärynöitä. Niillä on mielestäni kaikista mahtavin kukinta”, tarhuri kertoo.

Pensaskirsikat kukkivat hyvin ja runsaasti. Ne sopivat pienen kokonsa vuoksi ahtaaseenkin puutarhaan.

Lisäksi Blomqvist suosittelee marjaomenapuuta.

”Esimerkiksi Salla-lajike jaksaa kukkia joka vuosi komeasti, eikä pidä välivuosia kuten varsinaiset omenapuut. Sen runsas sato on myös hyvän makuista ja sopii mehuihin ja hilloihin.”

Syksyllä satoa odottavalle puutarhurille puiden pölytys on sydämen asia. Sen varmistamiseksi pölyttäjistä on pidettävä puutarhanhoidossa huolta.

”Kimalaiset kannattaa ottaa huomioon puutarhan muiden kasvien ja perennojen valinnassa. Kun pölyttäjille riittää ruokaa ja suojaa koko kasvukauden ajan, ovat hyönteiskannat mahdollisimman vahvat”, Blomqvist muistuttaa.

Keväällä kimalaiset saavat ruokaa pajujen siitepölystä ja aikaisin kukkivista sipulikukista. Loppukesällä kukkivat esimerkiksi auringonkukat ja syysasteri.

Hanamia juhlitaan myös Helsingin Roihuvuoressa. Tänä vuonna pääjuhla järjestetään 20.5. Kuva: Terhi Pape-Mustonen

Pölytys on otettava huomioon myös lajikkeita valitessa. Blomqvistin kirjassa Hedelmäpuumme, lajit ja hoito kerrotaan, että esimerkiksi omenoista on määritelty 25 itsesteriiliysgeeniä. Ne vaikuttavat lajikkeiden kykyyn pölyttää toisiaan.

Jos kahdella lajikkeella on kaksi yhteistä steriiliysgeeniä, ne eivät voi pölyttää toisiaan. Jos yhteisiä geenejä on yksi, pölytys onnistuu huonosti.

Ongelma voi ratkaista parhaiten istuttamalla tarhaan mahdollisimman monta eri lajiketta ja ainakin yksi, joka on tunnettu hyvistä pölytysominaisuuksistaan. Tällaisia ovat esimerkiksi sokerimiron, valkea kuulas ja suislepp.

Myös muiden hedelmäpuiden istutuksessa on tärkeä ottaa pölytys huomioon. Esimerkiksi makeakirsikat eivät ole useinkaan itsepölytteisiä eikä ole helppoa selvittää, mitkä lajikkeet olisivat toisilleen parhaita pölyttäjiä.

Kannattaa siis istuttaa useampaa lajiketta. Toinen vaihtoehto on perhepuu, jossa samaan puuhun on vartettu eri lajikkeita.

Perhepuun hoitaminen ei Blomqvistin mukaan ole sen vaikeampaa kuin tavallisen, vain leikkaamisessa on oltava varovainen.

Koska eri oksissa on eri lajikkeita, on varmistettava että niille kaikille riittää tilaa ja valoa kasvuun.