Syntyvyyden parantamiseksi tarvitaan uutta toivoa ja rohkeutta ylläpitää elämää

Koululaisten määrä romahtaa rajusti. Väestöennusteen mukaan koululaisten määrä vähenee koko maassa 82 000:lla (HS 13.9.). Muutos osuu kovimmin kasvukeskusten ulkopuolelle, missä vanhusväestön osuus kasvaa ja nuoret muuttavat kaupunkeihin.

Kyläkoulut ovat olleet kylien elämän keskuksina. Liikuntasali on palvellut kouluajan ulkopuolella muitakin käyttäjäryhmiä. Toimiva koulu on vetänyt kylille lapsiperheitä.

Pienessä lähikoulussa on ollut turvallista ja rauhallista alkaa koulutie. Koulun lakkauttamisen myötä opin liekki sammuu ja tulevaisuus pimenee.

On ymmärrettävää, että oman kylän koulua on puolustettu lakkautusuhkilta.

Mitä oppilaiden väheneminen väestöennusteen mukaan 82 000:lla merkitsee käytännössä? Esimerkiksi sitä, että vuoteen 2030 mennessä lakkautus voisi koskea yli 1 600 koulua, joissa on 50 oppilasta. Samalla koulumatkat pitenevät, kun usean kunnan alueelta kerätään oppilaita kouluun.

Kouluverkon harveneminen nostaa tunteita. Sivistystoimi on kunnan tärkein tehtävä ja kunnallisveron ensisijainen käyttökohde sen jälkeen, kun sosiaali- ja terveyspalvelut ovat siirtyneet hyvinvointialueiden vastuulle.

Maassamme on useita kuntia, joissa koulun ylläpito ei ole lasten puuttuessa kohta enää mielekästä. Koulujen lakkautus merkitsee vakavaa pohdintaa kunnan identiteetistä.

Miten tähän on tultu? Syntyvyys on laskenut runsaassa vuosikymmenessä 15 000:lla lapsella vuodessa. Tästä seuraa koulujen ylläpidon lisäksi muitakin haasteita työvoiman saannille, hyvinvointivaltion ylläpidolle ja eläkejärjestelmälle.

Toiveiden mukainen lapsiluku on kaksi lasta, mutta jää todellisuudessa pienemmäksi. Siksi perheitä on tuettava erilaisten haasteiden keskellä.

On kuitenkin ihmisryhmiä, joiden lapsiluku ylittää keskimääräisen lapsiluvun, nimittäin uskonnolliset ihmiset vaikkapa kristittyjen tai muslimien piirissä. Tämä voi johtua siitä, että lapset ovat heille Jumalan lahja ja ilo. He katsovat luottavasti tulevaisuuteen ja voivat turvautua perheen ja yhteisön verkostojen apuun.

Uskontojen opetuksen mukaista on solmia pysyvä parisuhde, joka tuo turvallisen perustan lapsen syntymälle. Olisivatko nämä asioita, joita kannattaisi tavoitella laajemminkin, jos nimittäin halutaan nostaa syntyvyyttä?

Ikiaikaisen totuuden mukaan lasten syntyminen on edellytys tulevaisuudelle. Näin on jatkunut sukupolvelta toiselle. Luottamuksen puute ja tulevaisuuden uhkakuvat vievät rohkeutta.

Tarvitaan uutta toivoa ja rohkeutta ylläpitää elämää. Paavali toivotti kirjeessään seurakunnalle: ”Älkää murehtiko mistään, vaan kertokaa kaikki tarpeenne Jumalalle. Pyytäkää häneltä, rukoilkaa ja kiittäkää häntä. Kaiken ymmärryksen ylittävä Jumalan rauha vartioi sydäntänne ja ajatuksianne ja saa ne pysymään Kristuksen Jeesuksen yhteydessä.” (Fil 4:6-7).