Kysyjä voi saada Ranualla ohjeen hakea lakkaa rautakaupasta, mutta mikä ihme on valokki?
Rakkaalla marjalla on monta nimeä riippuen siitä, missä maakunnassa herkusta puhutaan. Ranualla lakkaa kysyvä ohjataan lähimpään rautakauppaan.Tilaajalle
Hillan raakileen ollessa vielä aivan pieni ja verholehtien peitossa sen sanotaan Itä-Suomessa ja Pohjanmaalla olevan supussa, Pohjois-Suomessa tupella tai tupessa. Kuva: Kari SalonenSuomen arvokkaimpiin luonnonmarjoihin kuuluvalla hillalla (latinaksi Rubus chamaemorus) riittää eri kutsumanimiä, mikä aiheuttaa jopa sekaannuksia eri maakunnissa.
Mesimarjan ja vadelman tavoin vatukkakasveihin luettava hilla, myös lakaksi ja suomuuraimeksi kutsuttu marja sai Elias Lönnrotin vuonna 1860 ilmestyneessä kasviossa nimen muuran-vatukka, kertoo Kotimaisten kielten keskus aiheesta.
Pohjois-Suomessa kypsä marja on hilla, mutta sama nimitys on paikoin tuttu Hämeessäkin. Nimitys on samaa kantaa kuin marjasosetta tarkoittava hillo. Samaan viittaavat Hämeen kypsä suomuurain, hillikka sekä hillukka, jota nimitystä käytetään laajalti Länsi-Suomessa.
Hillan raakileen ollessa vielä aivan pieni ja verholehtien peitossa sen sanotaan Itä-Suomessa ja Pohjanmaalla olevan supussa, Pohjois-Suomessa tupella tai tupessa.
Punertuva marja on Satakunnassa pihkapää ja Varsinais-Suomessa röhkä. Laajalti idässä ja Etelä-Pohjanmaalla puolikypsien lakkojen sanotaan olevan muuraimella. Pohjoisessa hilla taas nauraa.
Itä-Suomessa kypsän muuraimen nimitys on lakka, joka on mahdollisesti germaaninen laina ja tarkoittanut velttoa, löyhää, voimatonta.
”Tähän rinnastuu merkityksensä puolesta kaakkoismurteiden löttö, joka tarkoittaa kypsää, joskus jopa ylikypsää ja pehmennyttä hillaa. Muurain tunnetaan vanhastaan kaikkialla muualla paitsi maan pohjoisosassa. Lounais-Suomessa ja Hämeessä se on hillan yleisnimitys. Maan eteläosissa puhutaan myös maamuuraimesta, mutta sillä tarkoitetaan mesimarjaa.”
Eteläpohjalaisten oma muuraimen nimitys valokki on muualla Suomessa lähes tuntematon. Sanan alkuperä lienee johdos sanasta valo tai vaalea.
Lesti- ja Kalajokilaakson lintti tarkoittaa myös puolikypsää hillaa. Lintti kuuluu Kotimaisten kielten keskuksen mukaan ”samaan sanapesyeeseen kuin muuraimen sukulaiskasvia lillukkaa länsimurteissa tarkoittava lintikka. Ne lienevät lintu-sanan yhteyteen kuuluvia marjannimiä”.
Lue myös:
Mustikkakankaat kutsuvat poimijaa – marjasadosta odotetaan runsasta
- Osaston luetuimmat
