Kirja-arvio: Veikeästi vaikeasta aiheesta

Pikkuruinen aksolotli viihtyy sameassa pikku lätäkössään. Se on kuitenkin yksinäinen, sillä se on kenties kosteikon viimeinen lajinsa edustaja. Ystäviensä tiikerisalamanterien kanssa elämä on riemukasta, kunnes tiikerisalamanterit kasvattavat itselleen keuhkot ja siirtyvät maan kamaralle.

Vesi lämpenee koko ajan ja eräänä päivänä suuri aalto pyyhkäisee kohtalokkaasti lammikon yli. Kaikki muuttuu.

Linda Bondestamin kirjoittamassa ja kuvittamassa tarinassa on kaikki kohdallaan. Hurmaavan kuvituksen lisäksi tarinassa riittää tasoja aikuislukijallekin. Se on yhtä aikaa satu yksinäisyydestä ja ystävän löytämisen ilosta mutta myös ilmastonmuutoksesta ja ympäristökatastrofista. Kirjan kielikin on monipuolista ja rikasta. Kuvitus on värikäs ja omaperäisen tunnistettava.

Aksolotlia luulin aluksi satuolennoksi, mutta sen tarina onkin totta. Kirjan päähenkilö on äärimmäisen uhanalainen sammakkoeläin, joka viettää koko elämänsä toukkavaiheessa. Internetistä selviää sekin, että otus voi tosiaan kasvattaa takaisin kokonaisia raajoja. Tarinassa tämä tapahtuma herätti aluksi hämmennystä.

Kaupungistuminen on vienyt aksolotlin elintilaa. Niitä elää enää yhdessä järvessä Meksikossa, ja tätäkin järveä uhkaa kuivuus.

Linda Bondestam on palkittu ruotsinsuomalainen lastenkirjailija, joka on tehnyt kuvituksia myös muille lastenkirjailijoille, kuten Eppu Nuotiolle ja Sinikka Nopolalle. Bondestam on ollut ehdolla muun muassa Finlandia Junior ja Astrid Lindgren -palkintojen saajaksi. Hänelle myönnettiin Pohjoismaiden neuvoston suuri lasten- ja nuorenkirjallisuuspalkinto vuonna 2017 Ennen näkymättömiä teoksen kuvituksesta.