”Siellähän on perunaa!” – Naantalilaisella pellolla maailman ruokaväki näki, miten ihmeen hienoa on suomalainen varhaisperuna

Torikahvilan pöydissä väki nojaa lähemmäs. Jari Rainio on tullut puhumaan perunoista. Miehellä on mustaksi värjätty pompadour-kampaus ja buutsien kärjissä metallikoristeet.

Kauppatorin Elvis on myynyt Turussa perunaa 42 vuotta, seitsenvuotiaasta asti. Naantalin Luonnonmaalla tilaa pitävä viljelijä kiertää leipätyönsä ohessa keikkalavoilla. Hän esittää yhtyeineen covereita Elviksen kappaleista.

Tänä vuonna kevät oli perunalle hankala. Ensin kylmyys viivytti istutusta, ja nyt on liian kuivaa.

”Tarjonta on heikkoa, ja saatavuudessa voi jopa tulla taukoa”, Rainio kertoo ympärille kerääntyneille ruoka-ammattilaisille.

Sanat sähköistävät seurueen suomalaisjäsenten tunnelmaa: mitä tämä tarkoittaa perunan hinnalle?

Muutaman päivän ajan kaupunki on kuhissut ravintolaväkeä ja ruokamediaa Pohjoismaista ja kauempaa. Turku isännöi edellisenä iltana rengasfirma Michelinin vuotuisen tähtienjakoseremonian.

Kaupungin keittiömestarit ovat päässeet näyttämään eri yhteyksissä, mistä suomalaisessa ruuassa on kyse. Oheisohjelmiston viimeinen silaus on varhaisperunakierros saaristoon.

Torikauppias ja viljelijä Jari Rainio kertoo perunasta ja kesän sato-odotuksista saaristokierroksen osallistujille. Kauppatorin Elviksenä tunnettu mies keikkailee vapaa-ajallaan yhtyeensä JR & Memphisin kanssa. Kuva: Carolina Husu

Kiertoajelu alkaa Kauppatorin kulmalta. Linja-auto starttaa, kaartaa Eerikinkadun ja Brahenkadun kautta kohti Naantalia.

Etupenkillä opas Johanna Aalto, päivätyöltään peruskoulun opettaja, kertoo Turun tulipalojen värittämästä historiasta, saariston kulttuurista ja perunoista.

”Pitkä ja valoisa kesä saa antaa suomalaisille perunoille paljon makua”, hän kuvailee englanniksi.

Pikainen pysähdys Naantalin keskustassa. Vastarannalla peruskorjauksen ajaksi muovipussiin kääritty Kultaranta. Juhannusruusuja, pari valokuvaa ja takaisin linja-autoon. Pian ryhmä seisoo entisessä Merimaskussa Köylijärven tilan pihalla.

Isäntä Esko Lehtonen on vielä Valtransa kopissa. Aamulla nostettu varhaisperuna on saatava varaston viileään. Kuorma haetaan vasta iltapäivällä.

Kun työ sallii hetken tauon, Lehtonen kertoo suomeksi tilan vaiheista: Kuinka hänen vanhempansa laajensivat peltoalaa 1980-luvulla. Kuinka sioista luovuttiin EU-jäsenyyden myötä.

Vieressä MTK Varsinais-Suomen aluepäällikkö Terhi Löfstedt kääntää englanniksi. Tilan kielitaitoinen emäntä Sanna Lehtonen ei vielä ole ehtinyt takaisin aamun menoiltaan.

”Pellolle voi mennä tuosta harsojen vierestä”, isäntä viittoilee.

Köylijärven tilan emäntä Sanna Lehtonen perunapellon reunalla. Kielitaitoinen emäntä kertoi ryhmämatkan ranskankielisille osallistujille perunanvieljelyn saloja heidän äidinkielellään. Kuva: Carolina Husu

Tilan savimaa on entistä merenpohjaa, sitä saaristossa riittää. Maanpinta kohoaa täällä edelleen noin puoli senttiä vuodessa.

Köylijärvellä varhaisperunaa kasvaa kahdeksan hehtaarin alalla. Paikoittain maassa näkyy halkeamia. Vettä on satanut toukokuun alun jälkeen suunnilleen 150 millimetriä liian vähän.

”Yhden kaivetun vesikuopan pohja tuli juuri vastaan”, Esko Lehtonen sanoo.

Onneksi vieressä on Köylijärvi. Sieltä saa makeaa vettä ainakin osalle lohkoista.

Isäntä nappaa kiinni kasvin varresta ja nostaa mukuloita käsiinsä. Ympärillä joukko ihmisiä kuvaa kaiken puhelimillaan. Sitten pieni näytös. Halukkaat saavat itse kuokkia perunoita maasta.

”Siellähän on perunaa!”, kuuluu ihastunut hihkaisu.

Köylijärven tila saa osalle lohkoista kasteluvettä taustalla näkyvästä Köylijärvestä. Kuva: Carolina Husu

Vieressä nostokone koukkaa uudelle kierrokselle. Se jättää jälkeensä litistynyttä kasvustoa ja sikin sokin pieniä perunoita.

Näin nuorina niiden kuori irtoaa peukalolla hangaten. Alta paljastuu kirkkaan keltainen malto. Tätä herkkua on odotettu taas yksi talvi.

Koko kevään saariston tiloilla paiskitaan töitä, jotta kaupat saisivat myyntiin suomalaista varhaisperunaa.

Viljelijälle työ on kuitenkin epäkiitollista.

Joskus peruna pitää muokata takaisin peltoon. Nostaminen olisi kalliimpaa kuin myyntihinta.

Kaupassa kotimainen laitetaan esille ruotsalaisen perunan viereen. Tuontitavaraa saa jopa viisi euroa halvemmalla kilohinnalla.

Turun edustan saaristossa kasvatetaan noin 70 prosenttia Suomen varhaisperunasta. Se kulkee kauppoihin ympäri maan.

Peruna on parhaimmillaan juuri nostettuna. Mukulan sisältämät tärkkelykset alkavat hajota heti nostamisen jälkeen.

Mitä pidempi aika nostosta, sitä enemmän tärkkelykset ehtivät hajota. Tähän EU kiinnitti huomiota, kun saariston perunanviljelijät koettivat hakea tuotteelleen alkuperänimisuojaa.

Matka kauppaan oli hakemuksen arvioitsijoiden mielestä niin pitkä, että kuluttajalle myyty tuote ei enää ollut sama, kuin viljelijän pellosta nostama. Nimisuoja jäi saamatta.

Laivan kannelta katsottuna Saaristomeri näytti kesäkuisena tiistain vihreältä. Kuva: Carolina Husu

Lautta Hankasta Nauvoon ei odota, mutta linja-auto saapuu satamaan hyvissä ajoin. Kuljettaja ajaa sisään m/s Östernin keulasta, ja seurue kipuaa valkoisen laivan aurinkokannelle.

Lähimpänä laivan keulaa tuulee navakimmin, Margot Wikström, entinen perunanviljelijä, nykyinen saaristo-opas varoittaa.

Viljelylle tuli hänen tilallaan loppu, kun lapset eivät halunneet jatkaa tilapitoa. He olivat seuranneet vierestä, kuinka paljon äiti teki töitä.

Keväällä muovit ja harsot levitetään pelloille kasvuston suojaksi. Koko ajan on seurattava, milloin peruna nousee. Kun se tapahtuu, muovit poistetaan ja harsot laitetaan takaisin päälle.

”Mikään kastelujärjestelmän osa ei saisi jäätyä. Mutta aina jokin jäätyy, sitten niitä rapsutetaan puhtaiksi. Joillain tiloilla perunaa on eri saarilla. Pakkasyönä lossikuski pitää herättää, että pääsee kastelemaan. Muuten halla voi viedä sadon", Wikström sanoo.

Hänen lapsensa eivät halunneet siihen myllyyn.

Sama kato käy muillakin tiloilla.

”Vaikka täällä on vielä neli–viisikymppisiä ’nuoria’ viljelijöitä, saariston varhaisperuna tarvitsee seuraavaa sukupolvea.”

Eivät nuoret silti työtä pelkää. Wikström tietää sen. Hänen tyttärensä on päätynyt viljelemään paljon kotitilaa isompaa maa-alaa Australiaan. Tekemään paljon enemmän töitä, kuin äiti aikanaan.

”Mutta jos työstä ei saa riittävää korvausta...”

Lautta tekee välietapin Seilissä. Saari oli aikanaan spitaalisten siirtokunta, sittemmin siellä toimi mielisairaala. Rantalaitumella lehmät lepäilevät lehtipuiden varjossa.

Wikström katselee merta. Juuri nyt se näyttää vihreältä, ainakin laivan kannelta.

”Se on joka päivä eri näköinen”, hän sanoo.

Seilin saari toimi alkujaa spitaalisten loppusijoituspaikkana. Myöhemmin sinne perustettiin mielisairaala, johon vietiin loppuaikoina etenkin naisia. Nyt Seili on vetonaula kesäturisteille. Lehmät lepäilivät rantalaitumella aivan satamalaiturin tuntumassa. Kuva: Carolina Husu

Matkan päätepiste on Nauvon vierasvenesatama Paraisilla. Tankoihin on nostettu Pohjoismaiden liput. Ahvenanmaakin on mukana.

Näillä main vanhat kylännimet kertovat varsinaissuomalaisesta asutuksesta jo ennen ruotsalaisten saapumista joskus 1100-luvun jälkeen. Nykyään alue on vahvasti ruotsinkielistä.

Laivasta astuva näkee edessään puiseen kartanoon perustetun hotellin, vasemmalla ravintoloita. Käännös oikeaan ja pääsee mäntyjen varjostamalle kävelytielle, jonka varrelle on ripoteltu pieniä puoteja.

Suomen Saint Tropez, lukee matkanjärjestäjän esittelyteksteissä.

Sataman ravintoloilla on alkukesällä kullakin oma varhaisperunamenu. Tietä on raivannut ensi kertaa vuonna 2011 Turussa järjestetty Neitsytperunafestivaali. Tänä vuonna se pidettiin 16. ja 17. kesäkuuta.

Tuottajien ja edunvalvojien myynninedistämistyö alkaa tuottaa satoa. Ehkä joskus tulevaisuudessa kaikkien suomalaisravintoloiden kevään parsaviikot jatkuvat kesän perunaviikoiksi.

M/s Östern saapuu Nauvon vierasvenesatamaan. Suomen Saint Tropez’ksi kutsuttua saarta asutettiin jo keskiajalla. Lyhen kävelymatkan päässä sijaitsevan Nauvon kivikirkon vanhimmat osat ovat 1440-luvulta. Kuva: Carolina Husu