Kirja-arvio: Keskustan "uskonpuhdistaja" Timo Laaninen sen todistaa – arkipäivän politiikka on loputonta raadantaa

Pitkäaikainen poliittinen toimihenkilö Timo Laaninen kruunasi uransa Suomen keskustan uskonpuhdistajana.

Puolueen maine oli vuosituhannen alussa pahoin ryvettynyt. Syylliseksi nähtiin puoluesihteeri Jarmo Korhonen, jonka jatkohaaveet Lahden puoluekokous 2010 murskasi perusteellisesti. Laanisesta toivottiin pelastajaa, joka hänestä osittain tulikin.

Korhonen puolestaan todisti tappionsa jälkeen laajalla julkaisutoiminnalla puoluekokouksen arvion oikeaksi.

Lahjakas pohjoiskarjalainen Timo Laaninen antautui opiskeluaikanaan keskustapuolueen järjestötyöhön. Puolen vuosisadan aikana hän kipusi kaikille niille portaille, joille politiikan avustavien toimihenkilöiden eli kuiskaajien on mahdollista päästä.

Laaninen todistaa, että arkipäivän politiikka on loputonta raadantaa. Vaaleissa ratkaistaan toiminnan puitteet, mutta elämyksinä voitot ja tappiot ovat suhteellisia.

Ehkä edeltäjänsä varoittavan esimerkin vuoksi Laaninen on esihenkilöilleen korostetun lojaali. Toisaalta vaalitappioiden syitä ei myöskään kirjoiteta avoimesti auki.

Kirjasta syntyneen keskustelun perusteella Anneli Jäätteenmäen tapausta ei vielä ole puitu loppuun. Tapahtuiko sittenkään muuta erikoista kuin että pääministeri Paavo Lipponen (sd.) hävisi vaalit?

Joskus Laaninen menee omien puolustelussa liiallisuuksiin. Hän kehuu liikenneministeri Anne Bernerin mainettaan paremmaksi, koska tämä jakoi tierahoja maakuntiin.

Todellisuudessa tierahat korotettiin jo hallitusneuvotteluissa. Viimeinen potti jäi kassaan, kun pääministeri Juha Sipilä (kesk.) halusi osoittaa valtiolle positiivisen tilinpäätöksen.

Kansa haistatteli vaaleissa tuolle keplottelulle. Seuraavan hallituksen liikenneministeri Sanna Marin (sd.) sai lentävän lähdön jakamalla säästyneet rahat.

Timo Laaninen: Keskustan kuiskaaja. Vuoteni politiikassa. 382 sivua. Kirjapaja