Lukijalta: Moni huippu-urheilija jää uran jälkeen tyhjän päälle

Mikä saa huippu-urheilusta vetäytyneen ja jo melkein kaiken saavuttaneen ihmisen palaamaan takaisin lajinsa pariin? Palaamaan, vaikka on kyynelsilmin vannonut lopettavansa motivaation hiipumiseen sekä väsyneensä ainaiseen matkusteluun.

Lukemattomia kertoja tämä on jo nähty. Kaipuu estradille on mahdoton tukahduttaa, eli palataan tai mieli pirstaloituu!

Huippu-urheilijan "pään sisään" pääseminen vaatii valtavasti empatiaa, oman mielen ja kehon tuntemusta sekä suoranaista kykyä astua toisen saappaisiin. Muuten ei pysty näkemään millään tuloksien taakse, ja on vaikea ymmärtää niitä rajattomia ponnistuksia, joita yksiköt tekevät oman, jopa pakkomielteisen päämäärän vuoksi.

Ei ymmärretä sitä, että ympärivuorokautinen kehon ja mielen kontrollointi on urheilijalle arkipäivää, hän on kasvanut siihen. Kaiken jälkeen jää taatusti kaipaamaan itsensä voittamista, harjoittelun haasteellisuutta ja kehon kurittamista. Joskus avattua, korkeita elämyksiä ja ikuisen etsimisen tuonutta ovea ei suljeta kuin radiota.

Eräs maailmanluokan tähti totesi, että hänellä ei ollut lopettamisensa jälkeen minkäänlaista persoonallisuutta eikä hahmoa. "Silloin kun en yritä ylittää rajojani, olen mielestäni mitättömyys", hän filosofoi.

Traagiset sanat ilmentävät hyvin erikoislaatuisten ihmisten sielunkuvaa. Silloin kun pyrkii kehonsa kanssa sateenkaaren päähän, asioihin, joita kukaan ei ole vielä tehnyt, voi ajatella näin. Mutta onko huippu-urheilu sittenkin vain luonnottoman kovaa ja turhaa leikkiä, jossa ääritavoitteet vievät yksilön hulluuden rajoille? Sittenkin vain keino paeta arkea ja hakea hyväksyntää omien traumojen purkamiseen?

Eräs maailmanluokan urheilija totesi: "Jos jollain ihmisellä on lahja ja halu kehittää sitä, miksi sen pitäisi hiipua ympäristön painostuksen alla? Tätä lahjaa on käytettävä niin kauan kuin se tuottaa tyydytystä. Olen onnellisessa asemassa, koska itselläni on keino purkaa energiaani urheilun kautta, jos tätä mahdollisuutta ei olisi, räjähtäisin!".

Tähän on helppo yhtyä.

Heikki Järvelin

Toivakka