Hyvityskorvausten vaatiminen on hyvin tavallista maataloutta harjoittavien avoeroissa. Kuva: Jaana Kankaanpää
Avoero ajoi Esan konkurssin partaalle – yksi paperi voi pelastaa tappiolta avoerossa
Yrittäjä Esa kertoo ex-puolisonsa vaatineen vajaan puoli miljoonaa euroa hyvitystä tilalla tehdyistä töistä. Alkoi kamppailu omasta terveydestä ja yritystoiminnan pelastamisesta.Tilaajalle
Ero avopuolisosta voi syöstä maatilan jopa vakavampaan tappioon kuin avioero. Kuva: Timo FilpusYöt oli pakko nukkua veneessä. Laineiden liplatuksessa oli turvallista uinua, vaikka mielessä pyörikin ero. Kotiin ei voinut mennä, sillä välit avopuolisoon, tulevaan exään olivat tulehtuneet.
Näin muistelee maaseudun yrittäjä Esa eroaan, josta on aikaa viitisen vuotta.
Aiheen arkaluontoisuuden ja perheen yksityisyyden suojelemisen vuoksi MT käyttää hänestä peitenimeä eikä kerro, millaista yritystoimintaa Esa pyöritti. Esan henkilöllisyys on varmistettu muista lähteistä.
”Avoero on usein vielä hankalampi kuin avioero maatalousyrittäjälle tai yrittäjälle”, sanoo pääasianajaja Elina Lindvall Arviointikeskuksesta.
Avoerossa kumpikin saa pitää omaisuutensa eli mitään omaisuutta ei siirry toiselle.
Mutta jos toinen pystyy osoittamaan osallistuneensa toisen varallisuuden kartuttamiseen tai säilyttämiseen, hän voi lain mukaan vaatia toiselta hyvitystä. Sen voi maksaa joko rahana tai antaa sen sijaan muuta omaisuutta, esimerkiksi kiinteistön.
”Varallisuuden kasvattamiseksi katsotaan esimerkiksi remonttien tai maatalouden rahoittaminen, koneiden ostaminen tai lapsien hoitaminen kotona, jotta yrittäjä voi keskittyä maatalouden pyöritykseen”, kertoo Lindvall.
Lain mukaan avopuolisoilla tarkoitetaan yhteistaloudessa asuvia parisuhteen osapuolia. Heidän on pitänyt asua yhteisen katon alla vähintään viiden vuoden ajan.
Avopuolisoilla tarkoitetaan myös sellaisia pareja, joilla on tai on ollut yhteinen tai yhteisessä huollossa oleva lapsi.
Hyvityskorvausten vaatiminen on hyvin tavallista maataloutta harjoittavien avoeroissa, Lindvall sanoo.
Esa kertoo, että hänen exänsä vaati vajaa puolen miljoonan euron korvauksia tilalla tehdyistä töistä suhteen päätyttyä.
Osapuolet veivät asian käräjäoikeuden määräämän pesänjakajan ratkaistavaksi.
Esa joutui lopulta maksamaan exälleen hyvitystä 65 000 euroa ja asianajajille 25 000 euroa. Hyvitystä varten hän joutui ottamaan pankista lainan, asianajajakulut hän maksoi myymällä isältä perittyjä osakkeita.
MT on nähnyt hyvityspäätöksen.
Esan mukaan entinen avopuoliso oli kyllä osallistunut tilan töihin, mutta ei ollut antanut muuta rahallista panosta tilalle.
”Me nostimme molemmat saman verran palkkaakin”, Esa harmittelee.
”Kokonaisuudessaan jäi sellainen fiilis, että lypsetään rahaa niin paljon kuin pystytään.” Esa
Laki avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta tuli voimaan Suomessa vasta vuonna 2011. Sitä ennen puolisoiden kokemat epäoikeudenmukaisuudet ratkaistiin käräjäoikeudessa pääosin perusteettoman edun palautusta koskevina kanteina.
Pesänjakajan hakeminen tuli mahdolliseksi vasta avoliittolain myötä. Lindvall arvostelee jyrkästi lakimuutosta.
”Siitä ei ole olemassa vielä paljon oikeuskäytäntöä. Laki on sekoittanut avoeron tilannetta entisestään, kun selviä oikeusohjeita hyvityksen laskemiseksi ei kuitenkaan ole. Avopuolisot usein luulevat, että lain johdosta heidän omaisuutensa tasataan, kuten avioerossa. Se ei pidä paikkaansa.”
Hyvityssumma voidaan sopia joko yhdessä osapuolten kesken. Jos yhteisymmärrykseen ei päästä, ratkaisun hyvityksestä tekee pesänjakaja.
Jos puolisot eivät ole tyytyväisiä pesänjakajan ratkaisuun, he voivat viedä asian käräjäoikeuteen ja mahdollisesti vielä hovioikeuteen saakka. Jopa korkeimmalta oikeudelta voi anoa käsittelyä.
Kukkaroa se kuitenkin kirpaisee pahasti ja prosessi kestää vuosia.
Avoeron hyvitys on vaikeaa lakimiehillekin, koska siihen ei ole olemassa mitään selkeitä sääntöjä, toteaa Elina Lindvall Maanomistajien Arviointikeskuksesta. Kuva: Kari SalonenEniten Esaa harmittaa se, että vanhemmat osallistuivat tilan töihin, mutta käräjäoikeuden määräämä pesänjakaja ei huomioinut sitä mitenkään. Pesänjakajalla ei ollut Esan mukaan kokemusta sukutilan kaltaisesta tilasta.
”Olimme eläneet yli varojen, koska vuosikausia yrityksen tuotto oli mennyt elämiseen”, Esa kertoo.
”Kokonaisuudessaan jäi sellainen fiilis, että lypsetään rahaa niin paljon kuin pystytään. Juristien pitäisi pysyttäytyä faktoissa eikä heitellä hatusta poskettomia korvausvaatimuksia.”
”Avopuolisot usein luulevat, että lain johdosta heidän omaisuutensa tasataan, kuten avioerossa.” Elina Lindvall
Elina Lindvall ei ota kantaa Esan tapaukseen, mutta kommentoi asiaa yleisellä tasolla.
Hän sanoo, että hyvityskorvauksen laskeminen on vaikeaa juristeillekin, sillä siihen ei ole olemassa mitään selkeitä sääntöjä toisin kuin avioeron ositukseen.
”Pesänjakajasta riippuen homma voi mennä joko hyvin tai huonosti. Pesänjakaja joutuu aina ratkaisemaan vaatimukset tapauskohtaisesti ja näyttöön perustuen. Koska selvää näyttöä ei useinkaan ole saatavissa, asia joudutaan ratkaisemaan arvio- ja kohtuullisuuspohjalta.”
Hänen mukaansa pesänjakajalta menee usein vuosia tällaisen tapauksen selvittämiseen.
”Aina tulee vastapuolelta väite, että kyllä se on oikeasti tienannut enemmän tai saa kirjanpidon näyttämään miltä tahansa. Toinen ei taas näe rahallista arvoa puolison tekemällä lastenhoitotyöllä, kotiin kannetuilla kauppakasseilla tai osallistumisella maatalouden töihin”, Lindvall sanoo.
Hyvityskorvauksen välttämiseksi olisi tärkeää tehdä pelisäännöt selväksi viimeistään siinä vaiheessa, kun yhteen muutto on lähellä. Molempien tulisi ymmärtää, miten yhteisen talouden kulut jaetaan, miten työnjako toimii, kumpi hoitaa lapset ja mitä se tarkoittaa eläketurvan kannalta.
Yhdessä voidaan miettiä esimerkiksi sitä, tehdäänkö toisen nimiin sijoituksia tai maksetaanko vaikka eläkevakuutusta, sanoo Lindvall.
Maatalousyrittäjälle Lindvall suosittelee tekemään sopimuksen mahdollisen eron varalta yhdessä avopuolison ja lakimiehen kanssa. Siitä käy ilmi, miten yhteistalouden kulut jaetaan eli saadaan mustaa valkoiselle siitä, mikä tahtotila on ollut yhteiselämän alkaessa.
”Sopimus kannattaa tehdä sellaisen juristin kanssa, jolla on kokemusta perhe- ja jäämisoikeudesta”, Lindvall neuvoo.
Voiko tämä sopimus pelastaa hyvityskorvauksen maksamiselta eron sattuessa?
”Se on pesänjakajasta kiinni, ottaako hän tämän paperin huomioon. Mutta itse lakimiehenä ainakin pitäisin tätä vahvana näyttönä ja todennäköisesti ottaisin sen huomioon, jos olosuhteet olisivat avoliiton aikana pysyneet kutakuinkin samanlaisina”, sanoo Lindvall.
”Pesänjakajasta riippuen homma voi mennä joko hyvin tai huonosti.” Elina Lindvall
Avoeron taloudelliset tappiot koituivat Esalle henkisesti hyvin raskaiksi.
”Yöunet siinä meni. Kävin ammattiauttajan luona pari kertaa”, hän toteaa.
Yritys oli konkurssin partaalla. Esan sukulainen tuli tilalle avuksi ja alkoi panostaa muun muassa huomattavasti markkinointiin.
Esa kokee, että hyvityksen vaatiminen oli taloudellista väkivaltaa. Siitä myös ero oli hänen mukaansa johtunut: taloudellisesta eripurasta.
Hän onnistui saamaan tilan kannattamaan, mutta sitten tuli kustannusten nopea nousu.
”Energiakustannukset ja lannoitteiden hinnat ovat nousseet pilviin ja uhkaavat lainojen lyhennyssuunnitelmia ja myös korot ovat nousseet. Vaikka liikevaihto on kasvussa, tervehtymiseen ja elinkelpoisuuden saavuttamiseen menee vielä monta vuotta.”
”Se oli sellainen henkinen helvetti, etten suosittele kenellekään.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
