Tarvitsemme onkikilpailuja, nuotanvetoja ja hirvijahteja, sillä niiden todellinen merkitys on pintaa syvemmällä

Sain puhelimeeni viestin viestipalvelun Nuottaryhmästä. Sisältö oli pitkän talven jälkeen ilahduttava. Huomenna voitaisiin kokoontua vetämään iltanuottaa.

Porukan vetäjä on taipalsaarelainen paluumuuttaja, joka kaivoi navetan ylisille hylätyn vanhan nuotan, korjasi sen ja kutsui vapaaehtoisia elvyttämän vanhaa, edesmenneiden paikallisten pientilallisten perinnettä.

Nyt olin töiden vuoksi estynyt, mutta tiesin, että tilaisuus toistuisi kesän edetessä.

Samoja aktiiveja näkee kalastuskunnan talkoissa ja hirviporukassa.

Hirvijahti alkaa hirvimaksun suorittamisella. Sillä sitoudutaan osallistumaan itse jahtiin, tai hommaamaan esteen sattuessa ajoporukkaan tuuraaja.

Nimenhuudossa nähdään tuttuja naamoja, vähemmän uusia. Harjulan Erän rivit harvenevat. Melkein joka vuosi joku jää saapumatta. Hiljaiset hetket ovat osa nimenhuutoa.

Jahtiin osallistuu entisten aikojen tapaan paljon paikallisia.

Maaseudun perinteisten ammattien harjoittajia ei enää ole samaan malliin kuin viime vuosituhannella. Metsänomistus yhdistää useimpia meistä.

Myöhäissyksyn viikonloput varataan jahdille. Valtaosa ajaa paikalle kauempaa. Joillekin entinen kotitalo on muutettu vapaa-ajan asumukseksi, jota pitää tukikohtana.

Itselleni kertyy viikonloppuun yli 500 ajokilometriä, mutta ne kannattaa taittaa. Ei lihan vuoksi, vaan sen porukan.

Puhutaan kuplaantumisesta. Ihmiset eivät kohtaa. Mielipiteet kärjistyvät, aatteet radikalisoituvat ja keskustelukulttuuri polarisoituu. Yhteisöllinen toiminta on tälle ilmiölle terveellinen vastavoima.

Yksilöllisyyttä korostava nykyaika saattaa surkastuttaa sosiaaliset taidot. Kontakteille altistuminen näyttää, millaisia todella olemme ihmisinä.

Mökkikesän kohokohtia on onkikilpailu. Lähialueen asukkaat ja mökkiläiset lapsista vanhuksiin kokoontuvat narraamaan kaloja mato-ongilla.

Punnitustilaisuus ja palkintojenjako saattaa porukan kokoon. Perinne vahvistaa yhteenkuuluvuuden tunnetta ja poistaa turhia epäluuloja. ”Mökkiläiset” integroituvat paikalliseen yhteisöön.

Hyvä lääke välttää oma bunkkerisoituminen on kohdata ihmisiä ja myös niitä, jotka eivät ole kaikessa samaa mieltä. Tulemme hyvin toimeen monenlaisissa yhteyksissä erilaisten ihmisten kanssa.

Erilaiset kontaktit vahvistavat siteitämme ympäristöön. Koulu, harrastukset ja pihapiiri tarjoavat lapsille yhteisöllisyyttä kotinurkilla. Kesälomilla ja viikonloppuisin voi laajentaa kokemuspiiriään ja avata uusia näkymiä.

Tynnyrissä kasvaneiden pahin toimintaympäristö on internet. Siellä asiat vääristyvät. Eurovaaleissa ääriliikkeet saivat huolestuttavan paljon kannatusta. Aidot kohtaamiset kasvattavat ja opettavat tervettä suhtautumista muihin. Näin vältetään radikalisoituminen.

Yksin olemme vain yksin ajatustemme kanssa. Juhannuksena naapurusto kokoontuu yhdessä kootun kokon äärelle.