Kotoilukrapula lamautti taimikasvatuksen – onneksi puutarhassa laiskuuskin voi olla hyve

Perheen eskarilainen on tänä keväänä käyttänyt ahkerasti ilmeisesti päiväkodissa oppimaansa sanaa "takatalvi". Sään heitellessä räntäsateen, rakeiden ja kirpeiden pakkasten välissä termiä on tosiaankin tarvittu.

On huvittavaa huomata, kuinka paljon sää voi vaikuttaa mielentilaan.

Toukokuun alku kului mököttävissä tunnelmissa. Jokainen kerta, kun jouduin pukemaan villapaidan päälle toisen villapaidan, tuntui henkilökohtaiselta loukkaukselta.

Pienimuotoista ahdistusta oli ilmassa jo huhtikuussa. Osana ongelmaa saattoi olla puoliso, joka palasi lempirunonsa, T. S. Eliotin "Aution maan", pariin.

"Huhtikuu on kuukausista julmin" runoelma alkaa. Inspiroiviin sitaatteihin kuuluu myös "minä näytän sinulle ahdistuksen kourallisessa tomua".

Viileä kevät ei periaatteessa ole minulle ongelma. Helteissä koko kevät voi humpsahtaa ohi parissa päivässä, viileys pitää sen tuoreena pidempään. Kylmyys on kuitenkin vaivannut erityisesti yhdistettynä koronan ankeuttamaan arkielämään.

Elinpiiri laajenee leudolla säällä mukavasti pihalle. Koleus, pölyinen ilma ja ankean ruskeat maisemat eivät kuitenkaan houkuttele grillaamaan tai retkeilemään.

Turnauskestävyyteni alkaa loppua, eikä kotoilusta löydy samanlaista hohdetta kuin vielä viime keväänä. Silloin pihaan tuli monta uutta istutusta.

Tänä keväänä puutarhakuvastot ovat jääneet avaamatta ja taimikasvatus vaatimattomaksi. Multakuorma on vielä tilaamatta ja aurinkokatos asentamatta.

Tehtävälista tuntuu pitkältä. Tomaatit pitäisi istuttaa suurempiin ruukkuihin ja laatikot muokata istuttamiskuntoon. Turhaksi jääneestä pyörätelineestä pitäisi päästä eroon.

Toisaalta on ihanaa, että piha mahdollistaa laiskan välivuoden. Kukkapenkit on muinakin vuosina hoidettu vähän niin ja näin, mutta monenlaista kaunista perennaa niissä kasvaa.

Puut ja pensaat on jo istutettu. Tänä talvena ne säästyivät pitkähampaisilta kuokkavierailta.

Monivuotisten kasvisten etsintä ja kokeilu jatkuu. Raparperit, lipstikka ja monet muut pärjäävät pitkälle itsekseen.

Kylmä talvi näyttää koetelleen laventelia, salviaa ja rakuunaa. Saa nähdä, tuleeko niistä vielä kalua. Toisaalta ne pitäisi uudistaa joka tapauksessa, sen verran vanhoja kasvit ovat.

Kasvimaalle olen istuttanut viinisuolaheinää, joka näyttää menestyvän monivuotisena salaattikasvina melko hyvin. Se on miedosti suolaiselta ja happamalta maistuva yrtti, jonka maku muistuttaa ketunleipää.

Ehkä tänä vuonna vältän yli-innokkaan kylvämisen ja vihanneksilla on kerrankin tilaa kasvaa rauhassa? Taimetkin voi hyvillä mielin ostaa valmiiksi koulittuina.