Kinkkuähky vaivaa, joulusuklaapino on huvennut olemattomiin ja housunnapit eivät mene enää uutena vuotena kiinni. Miten tässä taas näin kävi, kysyy moni joulun jälkeen.
Ennen kuin jatkaa itsensä sättimistä, kannattaa pysähtyä ja miettiä, miksi syöminen aiheuttaa huonoa omaatuntoa, kehottaa Itä-Suomen yliopiston väitöskirjatutkija, ravitsemusterapeutti Aija Laitinen.
”Myönteisessä ruokasuhteessa syömisen ei tarvitse aiheuttaa omantunnonvaivoja.”
Ruoka ja siihen suhtautuminen on kaikkea muuta kuin yksilön oma valinta, vaan siihen vaikuttavat niin ympäröivä yhteiskunta, kulttuuri kuin ihmisen oma historiakin.
”Jokaisella meistä on ainutlaatuinen keho, jolla on omanlaisensa tarpeet, mutta kunkin ruokasuhde kehittyy silti suhteessa ympäristöön”, Laitinen muotoilee.
”Jokaisella meistä on ainutlaatuinen keho, jolla on omanlaisensa tarpeet, mutta oma ruokasuhde kehittyy silti suhteessa ympäristöön.”
Ruokasuhteen perusta luodaan lapsuudessa. Jos syöminen aiheuttaa aikuiselle huonoa omaatuntoa, voi ensin pohtia, millaisen mallin on saanut syömiseen.
Onko lapsuudessa ollut riittävästi aikaa ruokailuun, vai onko ruokaa pitänyt varmuuden vuoksi hotkia ylen määrin?
Onko ruokaa tuputettu niin paljon, että ähkystä on tullut jonkinlainen onnistuneen syömisen mittari?
Tällaiset itsetutkiskelut eivät ole helppoja, Laitinen huomauttaa. Joulun aikaan avuksi voi ottaa esimerkiksi seuraavan kysymyksen: Onko jouluaattona tapana pantata syömistä jouluateriaan asti, jotta jaksaa oikein kunnolla santsata joka sorttia?
Jos vastaus on kyllä, Laitinen kehottaa pohtimaan, onko sama ajatusmalli voimissaan myös arkipäivänä.
Jos aamupala tai lounas jää väliin, iltaa kohden nälkä muodostuu helposti hallitsemattomaksi.
Laitisen mukaan syömisen haasteissa on lähes aina taustalla se, että syömisestä puuttuu säännöllisyys.
”Tällainen nälän säästäminen on erittäin huono ajattelutapa, sillä keholla on samat tarpeet joka päivä. Aina kannattaa mieluummin syödä kuin jättää syömättä.”
Ruokailujen perusta on säännöllinen ateriarytmi, niin tylsältä kuin se kuulostaakin. Kun keho saa ravintoa säännöllisesti 3–4 tunnin välein, vatsa ei pääse kurnimaan hallitsemattomasti.
Laitisen mukaan aamupalan syöminen on erittäin hyödyllinen tapa, sillä se varmistaa, ettei ateriarytmistä tipahda heti päivän alkajaisiksi.
Jouluna ja muina juhlapyhinä ateriarytmin avuksi voi aivan hyvin ottaa valmisruuat, Laitinen vinkkaa.
Jos juhla-ateria on tapana syödä vasta myöhään iltapäivällä tai alkuillasta, aamu kannattaa silti aloittaa kunnon aamupalalla ja päivän kiireiden lomassa kannattaa malttaa lämmittää vaikkapa valmisateria. Iltapäivällä voi välipalaksi nauttia vaikka hedelmiä.
Omaa kehoa ja sen antamia kylläisyysviestejä on mahdollista opetella kuuntelemaan.
Jos pureskelee ruokansa huolellisesti, syö rauhallisesti ja mieluiten pöytäseurueen kanssa keskustellen eikä ruutua tuijotellen, keho ehtii antaa viestejä kylläisyydestä.
Vaikka sukulaisten juhlapöydässä kuinka kehotettaisiin ottamaan lautaselle toista ja kolmattakin kierrosta, näistä voi kohteliaasti kieltäytyä, Laitinen muistuttaa.
”Itselläni on tapana sanoa, että ruoka oli herkullista ja minulla on nyt hyvä olo”, Laitinen muistuttaa.
Myönteisessä ruokasuhteessa mikään ruoka ei sinällään ole kiellettyä, Laitinen muistuttaa. Jos ruokailut ovat säännöllisiä, esimerkiksi jouluna voi aivan hyvin napata konvehtia jälkiruuaksi.
Samat konvehdit ovat haaste vain silloin, jos niillä korvataan varsinaisia aterioita.
Jos lapset saavat makeisia joululahjaksi, niiden syömistä ei tarvitse varsinaisesti rajoittaa, jos strukturoituja aterioita syödään yhdessä 3–4 tunnin välein.
Aikuinen voi löytää ruokanautintoa niin tavallisista aterioista kuin konvehdeistakin.
Laitinen lisää, että kaikilla aisteilla nauttiminen ei kaipaa suurta määrää, ja aikuisen mallista lapset oppivat myös säästämään konvehtirasian pohjalle jääneet makeiset seuraavaan päivään.
Jos haluaa tehdä uudenvuodenlupauksen ruokaremontista, Laitinen kehottaa aivan ensiksi pohtimaan, mitä tapahtuu ruokalautasen ulkopuolella.
Onko ruoka minulle iloinen asia vai suhtaudunko ruokiin mustavalkoisesti joko hyvinä tai pahoina?
”Aivan ensin ateriarytmi säännölliseksi. Ei taloakaan ilman perustuksia rakenneta, ja ateriarytmi on syömisen perusta”, Laitinen muistuttaa.
