Saksalaisia sotilasalueita kaivetaan päivänvaloon Lapissa

Lapissa oli jatkosodan aikana reilut 200 000 saksalaissotilasta eli suunnilleen yhtä paljon kuin paikallisiakin. Heidän jäljiltään pohjoisessa on tuhansia kohteita, muun muassa tukikohtia ja niihin usein liittyviä sotavankileirejä. Varsinkin erämaa-alueilla olevista saksalaiskohteista tiedetään kuitenkin varsin vähän historiallisesti ja arkeologisesti. Maanantaina kuva saksalaisajasta täydentyy, kun Inarin Hyljelahden tukikohdassa alkaa yleisökaivaus.

"Tällä paikalla ei ole aiemmin tehty kaivauksia", kertoo arkeologian professori Vesa-Pekka Herva Oulun yliopistosta.

Herva on Suomen Akatemian rahoittaman monitieteisen Lapin synkkä kulttuuriperintö -tutkimushankkeen johtaja.

Saksan vankileireihin Suomessa perehtynyt dosentti Lars Westerlund on liittänyt Hyljelahden leirin saksalaisten rangaistusleiriin (Polarstraflager), jossa oli myös venäjänjuutalaisia sotavankeja. Hän perustaa näkemyksensä pitkälti neuvostoliittolaisen sotavangin Fjodor Mezhentsevin muistelmiin.

"Mezhentsev mainitsee olleensa eräällä Polarstraflagerissa, joka mielestäni on juuri Hyljelahden leiri. Hän oli siellä huhtikuusta elokuuhun 1943. Hän mainitsee juutalaiset sotavangit, joita oli vaneriteltallinen", Westerlund kertoo.

Juutalaisia pidettiin erillään muista sotavangeista.

"Rangaistusleiri oli yleisestikin paha paikka, mutta juutalaisia kohdeltiin kurjassa leirissä vielä kurjemmin kuin muita onnettomia", Westerlund lisää.

Saksalaiset käyttivät Hyljelahden leirissä olleita sotavankeja tienrakentamisessa ja metsätöissä. Sotavankien lisäksi Hyljelahteen tuotiin pakkotyöhön ihmisiä natsi-Saksan hallussa olevilta alueilta.

Vesa-Pekka Herva ei etukäteen pysty ennakoimaan, mitä Hyljelahden kaivaus paljastaa. Paikasta ei nimittäin ole olemassa suoranaista tietoa.

"Se on suuri, useita hehtaareja käsittävä alue. Maastossa näkyy joka paikassa jälkiä eli saksalaisten jälkeensä jättämää erilaista romua. Paikalla on myös rakenteiden "kummituksia". Mitään pystyssä olevia rakennuksia siellä ei ole, mutta maassa näkyy kaivamisen jälkiä ja jonkinlaisia perustuksia."

Yleensä vastaavanlaisissa kohteissa on ollut esimerkiksi joukkojen huoltamiseen liittyviä esineitä, öljytynnyreitä ja arkipäiväistä tavaraa, joka varsinkin kiinnostaa tutkijoita. Tänä kesänä erityisen mielenkiinnon kohteena ovat roskakuopat, koska niistä saa Hervan mukaan parhaiten kuvan siitä, millä tavalla leirissä on eletty.

Tutkimus ei rajoitu vain maasta löydettyihin esineisiin, vaan siihen liittyvät myös muun muassa säilynyt historiallinen aineisto ja muistitieto.

Viime kesänä yleisökaivaus oli Inarin kylässä saksalaisen sotasairaalan alueella. Myös tämän kuten lähestulkoon kaikki muutkin kohteet saksalaiset tuhosivat ennen poistumistaan Lapista.

"Sotasairaalan alue eroaa tämänvuotisesta paikasta niin, että siellä toiminnasta kertovat jäljet näkyivät selvemmin. Sairaalan alueella on nimittäin tehty jonkinlaisia siivous- ja raivaustöitä sodan jälkeen, ja sotaromuksi sanottua tavaraa oli kerätty keoiksi."

Sotavankien ja pakkotyöläisten hautoihin ei edellisten kaivausten aikana ole törmätty. Hervan mukaan sellaisia paikkoja, joissa hautoja voisi olla, on myös pyritty välttämään.