Naantalilaisten Stella Ruusumon ja Alvar Suistion suosikkihahmo käy nopeasti selväksi, sillä kummallakin on Muumimaailmassa mukana pieni Nipsu-pehmolelu. Kuva: Carolina Husu
Muumimaailma viettää juhlavuotta, mutta aluksi kellään ei ollut kokemusta teemapuiston pyörittämisestä ‒ eikä kioskista saanut kuin kolmea tuotetta
Luonnon kunnioittaminen näkyy Muumi-tarinoissa vahvana, ja myös Muumimaailma on haluttu säilyttää luonnonläheisenä.TilaajalleNaantali
Muumitalon edustalla on pienempi talo, jonka Muumipeikko rakensi itselleen lähdettyään pakoon kotitaloonsa pelmahtaneita yllätysvieraita. Kuva: Carolina HusuPienen ylämäen jälkeen lapset alkavat ottaa juoksuaskelia, sillä näkyviin ilmestyy sininen pyöreä talo. Pikku Myy vilkuttaa lapsille rappusilta, Muumimamma on halausvalmiudessa kuistilla ja Niisku lähtee sahan kanssa omille teilleen.
Naantalin Muumimaailma avattiin vuonna 1993, joten kuluvana kesänä teemapuisto on auki 30. kertaa. Muumimaailma perustuu kirjailija, taiteilija Tove Janssonin (1914–2001) rakastettuihin ja kymmenille kielille käännettyihin Muumi-teoksiin ja niiden hahmoihin.
Muumimaailman historiaan mahtuu monenlaisia vaiheita, kertoo Muumimaailma Oy:n toimitusjohtaja Tomi Lohikoski. Teemapuisto avattiin Naantaliin Kailon saarelle keskellä 1990-luvun lamaa.
"100 000 kävijän tavoite oli kova ja epäilijöitä riitti.”
Ensimmäisenä vuonna teemapuiston lipunmyynnistä ei kyetty sen ajan tietotekniikalla pitämään aivan tarkkaa lukua, mutta Lohikoski kertoo, että ensimmäisen kauden kävijämääräksi arvioidaan 170 000.
Vaikka kävijöitä riitti alusta asti, ei Muumimaailmalla helppoa ollut. Pankit kaatuivat ympäriltä ja Lohikosken mukaan verottaja ihmetteli, onko puisto kulttuuria vai kovaa bisnestä.
1990-luvun lopulla Muumimaailma oli yrityssaneerauksessa, mutta pääsi jaloilleen, kun mukaan tuli Matkailunkehitys Nordia.
”Näillä toimenpiteillä yritys säilyi ja myöhemmin kehittyi”, Lohikoski kertoo.
Ennätysvuonna 1998 puistossa kävi 230 000 kävijää, ja viime vuosikymmenen lopulla päästiin keskimäärin 180 000 kävijän lukemiin. Pandemia iski kapuloita rattaisiin, ja kesällä 2020 kävijöitä oli vain puolet normaalista, sillä ulkomaiset kävijät loistivat poissaolollaan. Lohikosken mukaan tämä kesä on alkanut lupaavasti.
Ensimmäisenä kesänä Muumimaailmassa oli tasan yksi kioski, josta sai vain jäätelöä, pillimehua ja muumitikkareita.
Alussa kellään toiminnassa mukana olleella ei kuitenkaan ollut kokemusta teemapuiston pyörittämisestä, ei Lohikoskella itselläänkään. Hän oli yksi Muumimaailman ensimmäisen kauden kesätyöntekijöistä.
Ensimmäisenä kesänä Muumimaailmassa oli tasan yksi kioski, josta sai vain jäätelöä, pillimehua ja muumitikkareita. Jo ensimmäisten asiakkaiden kohdalla kävi kuitenkin ilmi, että asiakkaiden kahvihammasta kolotti.
”Kaikki puiston nykyiset palvelut on kehitetty asiakkaiden tarpeista, olipa kyseessä lämmin ruoka tai lepopaikka.”
Muumimaailmassa käy nykyään jo toisen polven kävijöitä, Lohikoski huomauttaa. 1990-luvulla lapsuuttaan viettäneet tuovat nyt muumien pariin omia lapsiaan.
”Puistossa on tärkeää tarjota aina jotain uutta mutta säilyttää myös tuttuuden tunne. Eihän Muumitaloa voi punaiseksi maalata”, Lohikoski vertaa.
Naantalista kotoisin oleva Jenna Ruusumo muistelee käyneensä Muumimaailmassa kuusivuotiaana päiväkotiryhmänsä kanssa vuonna 1993, kun teemapuisto oli juuri avattu. Nyt hän on puistossa kolmivuotiaan tyttärensä Stella Ruusumon kanssa, ja Muumi-päivää ovat viettämässä myös Jenna Ruusumon ystävä Sini Suistio ja tämän kolmivuotias poika Alvar Suistio.
Muumimaailma on naantalilaisperheidelle ikään kuin takapiha, jonne pääsee kausilipulla.
”Täällä voi pistäytyä vaikka pari tuntia kerrallaan, eikä aina tarvitse olla koko päivää”, äidit kertovat.
Heinäkuun puoliväliin mennessä Alvar ja Stella olivat päässeet muumien pariin jo neljään kertaan. Kummankin suosikkihahmo käy nopeasti selväksi, sillä kummallakin on mukana pieni Nipsu-pehmolelu.
Lappeenrantalainen Iida Matikainen oli päässyt kesälomamatkalla jo Puuhamaahan, ja tällä kertaa vuorossa oli Muumimaailma. Iida odotti Muumipapan näkemistä, mutta ehti tervehtiä myös Nuuskamuikkusta. Kuva: Carolina HusuMuumimamma ja Muumipappa ovat kolmivuotiaan lappeenrantalaisen Iida Matikaisen suosikkihahmoja, mutta toistaiseksi hän oli nähnyt vasta Pikku Myyn ja Muumimamman.
”Muumipappa oli nukkumassa. Milloin se herää?” Iida ihmettelee.
”Muumimamma varmaan keittää pian kahvia, ja sitten pappa herää”, isä Petri Matikainen pohtii.
Eteläkarjalaisperheen kesälomamatka oli vienyt heidät jo Janakkalaan Puuhamaahan ja Raumalle rippijuhliin. Muumimaailmassa oli tarkoitus viettää yksi päivä ja jatkaa vielä illalla matkaa Kotkaan.
”Tämä on meille kaikille ensimmäinen reissu Muumimaailmaan. Paikka on kieltämättä hyvin toteutettu ja tuotteistettu”, kertoo perheen äiti Miina Matikainen.
”Puistossa on tärkeää tarjota aina jotain uutta, mutta säilyttää myös tuttuuden tunne. Eihän Muumitaloa voi punaiseksi maalata.”
Asiakkaat ovat olleet koko puiston historian ajan olleet tyytyväisiä elämykseensä, Lohikoski kertoo, sillä Muumimaailma erottuu muista lapsiperheille suunnatuista kohteista esimerkiksi luonnonläheisyydellään. 1990-luvulla ympäristön huomioimisesta ei puhuttu läheskään yhtä yleisesti kuin nykyään.
”Muumi-tarinoihin kuitenkin sisältyy vahvasti ajatus luonnon kunnioittamisesta, eikä tätä ajattelutapaa ole mitään syytä rikkoa”, Lohikoski kertoo.
Hän antaa esimerkin: teemapuiston metsäpolut on tehty puurakenteisiksi, jotta luontoon ei kulu satojentuhansien kävijöiden jalanjäljistä syvää uraa. Jos polun paikkaa halutaan vaihtaa, puurakenteet voidaan helposti purkaa ja antaa luonnon palata nopeasti paikalleen.
Muumimaailmaan ei myöskään ole haluttu rakentaa sähköllä toimivia huvittelulaitteita.
”Asiakas saa täällä käyttää omaa mielikuvitustaan ja heittäytyä sadun maailmaan”, Lohikoski kuvailee.
Uimahuoneen edustalla vedessä lekottelee drontti Edvard. Kuva: Carolina HusuArtikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
