Heikki Haavisto (1935-2022) oli suuri suomalainen talonpoika

MTK:n johtokunnan ensimmäisenä puheenjohtajana 1976 – 1993 toiminut agronomi, lainopin kandidaatti, ministeri Heikki Haavisto kuoli kotikaupungissaan Raisiossa 22. heinäkuuta 2022 86-vuoden iässä. Ennen puheenjohtajuuttaan hän toimi vuosikymmenen MTK:n toiminnanjohtajana.

Haaviston puheenjohtajakautta leimasi vahva pyrkimys viljelijäväestön taloudellisen ja sosiaalisen aseman vahvistamiseen Suomen kehittyessä pohjoismaiseksi hyvinvointiyhteiskunnaksi. Maataloustulolaki oli keskeinen väline tulokehityksen turvaamisessa. Haaviston ponnistelut olivat ratkaisevassa asemassa viljelijöiden eläkejärjestelmän MYEL:n ja maatalouslomituksen perustamisessa ja kehittämisessä. Edunvalvontaa maa- ja metsätalouden omaisuudensuojakysymyksissä ja verotuksessa kehitettiin hänen aikanaan tuntuvasti.

Heikki Haavisto oli toiminnassaan hyvin kansainvälinen. Monipuolinen kielitaito ja kiinnostus kansainväliseen kehitykseen antoi hänelle vahvan aseman talonpoikien pohjoismaisissa, eurooppalaisissa ja maailmanlaajuisissa järjestöissä. Hän olii muun muassa kansainvälisen maataloustuottajaliiton IFAP:n johtokunnan jäsen ja toimi järjestön varapuheenjohtajana vuosina 1970-1980 sekä 1988-1990.

Talonpoikaista edunvalvontaa tehosti Haaviston kyky luoda ja ylläpitää suhteita poliittisiin puolueisiin ja päättäjiin. Aina hänen määrätietoisuudestaan ei ehkä tykätty, mutta viesti kyllä noteerattiin. Samaten suhteet tiedotusvälineisiin olivat hänelle tärkeitä ja niiden hoitoon panostettiin.

Osuustoimintaa ja viljelijöiden kaupallista järjestäytymistä Haavisto vei voimakkaasti eteenpäin. Erityisesti Tuottajain lihakeskuskunnassa TLK:ssa ja Osuuskunta Metsäliitossa hän oli merkittävässä roolissa.

1990-lukua lähestyttäessä maailma alkoi nopeasti muuttua. Neuvostoliiton romahdettua romahti myös viljelijöille tärkeä idänkauppa, jonka hyvään hoitamiseen Haavisto panosti. Eräs Heikin tähtihetkiä oli, kun hänet perestroikan aikaan kutsuttiin puhumaan Venäjän viljelijöiden kokoukseen. Hän aloitti venäjänkielisen puheensa 6000 kuulijalle sanomalla, ettei ”niin isoa herraa olekaan, joka ei söisi talonpojan kädestä!” Aplodeista ei ollut tulla loppua.

Kansalliseen historiaan Heikki Haavisto jää ennen muuta ulkoministerikaudestaan 1993-1995. Menossa olivat vaikeat jäsenyysneuvottelut Euroopan unionin kanssa. Hänen päällään oli valtava paine laajempien kansallisten etujen ja niiden ihmisten etujen yhteensovittamisesta, joiden asiaa hän oli vuosikymmenet ajanut. On kuitenkin selvää, että vaikeita ratkaisuja tekemään tarvitaan oma luotettu ihminen, jonka motiiveihin viljelijäkunta saattoi luottaa. Ulkopuolinen ei olisi tilanteesta kunnialla selvinnyt.

Jotkut pitivät Heikki Haavistoa vähän jörönä ja vaikeasti lähestyttävänä. Sitä hän ei kuitenkaan ollut. Jo lyhyen tutustumisen jälkeen moni totesi, että Heikkihän on laajan sivistyksen omaava miellyttävä keskustelukumppani.

Perhe, Maija-puoliso ja kolme poikaa perheineen olivat Heikki Haavistolle hyvin tärkeitä. Heistä hän puhui aina kauniisti ja kunnioittaen.

Hintsan vanhan isännän siirtyessä ajasta iäisyyteen väistyy sukupolvi, joka koki varhaisvuosinaan sodan, ehti mukaan jälleenrakentamiseen, nosti Suomen pohjoismaiseksi hyvinvointivaltioksi sekä laajempaan eurooppalaiseen kokonaisuuteen.

Kirjoittajat ovat Heikki Haaviston seuraajia MTK:n 1. puheenjohtajana