Peltosirkku häviää hurjalla vauhdilla
Kolmessa vuosikymmenessä peltosirkuista on hävinnyt yli 90 prosenttia. Syiden selvittämiseksi linnuista kerätään näytteitä Euroopassa, Israelissa ja Venäjällä. Kari Salonen Kuva: Viestilehtien arkistoAskola (MT)
Askolan Juornaankylässä aamu näyttäytyy utuisen valoisana. Maalaismaisema on epätodellisen pysähtynyt. Vain rusakkoperhe juoksentelee kaukana pellolla.
Tutkija Markus Piha seisoo pellonreunassa kello 3.30. Yöherätykset ovat hänelle arkea. Aikainen rengastaja linnun nappaa.
Piha pukee tottuneesti saappaat jalkaan ja alkaa viritellä pyydyksiä. Hän kuuntelee, ovatko peltosirkut kotosalla. Harjaantuneet aistit bongaavat heti neljä puustoista saareketta, joista voi saada saalista.
Verkko pystyyn ja mankka sen taakse soimaan. Kilpakosijan laululla lietsotaan sirkkukukkoja syöksymään puunlatvasta reviiriään puolustamaan.
”Olen oppinut, että jos lintu ei tule kymmenessä minuutissa, harvemmin se tulee lainkaan”, Helsingin yliopistossa työskentelevä tutkija kertoo.
Muutama askel loitommas ja verkko heilahtaa. Aamun virkein sirkku on jallitettu.
Piha irrottaa pikkulinnun varmoin, mutta hellin ottein. Samalla tavoin hän pitää lintua kourassaan. Se ei pääse räpistelemään, eikä loukkaamaan itseään.
Keltaisen rinkulan ympäröimä, pikimusta silmä tuijottaa hädissään. Vieno ”piip” kysyy: ”Mitä nyt tapahtuu?”
Pihalla on näppärät sormet, joten rengastus on ohi silmänräpäyksessä. Sitten peltosirkku joutuu hetkeksi pää alaspäin punnitukseen. Tämä nuori herra painaa 23,2 grammaa. Ennen syksyä sen täytyy lihoa noin viisi grammaa pystyäkseen lentämään Saharan yli.
Seuraavaksi höyhenistä nyppäistään pari näytettä. Niistä mitataan dna:ta ja isotooppeja. Jälkimmäiset kertovat, millä alueella lintu talvehtii. Ennen vapauttamista Piha puhaltaa kevyesti linnun mahaan arvioidakseen sen rasvakerrosta.
Koettelemuksen jälkeen kukko syöksyy lähimmän puun latvaan puuskuttamaan. Menee tovi ennen kuin se taas laulaa lurauttaa.
”Ei sen tartte enää hirveästi laulella, kun mamma jo hautoo munia jossain pellolla. Kohta alkaa ruokintakiireet”, Piha selventää.
Tänä kesänä hän on rengastanut kollegansa, maastomestari Tuomas Seimolan kanssa noin 45 peltosirkkua. Tavoitteena on 60 yksilöä. Urakka vaatii yövalvomisia ja jopa 18-tuntisia työpäiviä.
”Aina välillä on pakko ottaa välikuolema”, Piha naurahtaa tarkoittaen nokkaunia.
Pihan arvion mukaan Suomessa pesii noin 10 000 peltosirkkua. Kanta pienenee huimat 13 prosenttia vuodessa. Jos vauhti jatkuu, laji häviää Suomesta 25 vuodessa. Tarkkaa syytä kadolle ei tiedetä.
Arvio on, että elinympäristöjä ja ravintoa on hävinnyt muuttomatkan varrelta tai talvehtimisalueilta Afrikasta. Joku rooli voi olla myös ympäristömyrkyillä.
Sekin tiedetään, että pikkulintuja pyydystetään. Esimerkiksi ranskassa peltosirkku on suurta herkkua, vaikka sen pyynti on laitonta. Ravintola voi maksaa metsästäjälle yhdestä linnusta 150 euroa.
Peltosirkut rouskutellaan luineen päivineen seremoniallisin menoin hupun tai lautasliinan alla – Jumalalta piilossa, jotkut sanovat. Toinen selitys on, että hupussa aromit ja aistit terävöityvät.
Valmistustapa on brutaali. Ensin lintuja lihotetaan pimeässä ja lopulta ne hukutetaan armanjakkiin.
Ranskalaiset metsästäjät rahoittavat peltosirkkututkimusta siinä toivossa, että lajia saisi taas metsästää laillisesti. Tällä kannankehityksellä se jäänee haaveeksi.
Piha ja Seimola ovat rengastaneet peltosirkkuja vuodesta 2013.
Tänä vuonna 40 lintua on saanut selkäänsä pienen repun, joka tilastoi muun muassa valon määrää muuttomatkan varrelta. Kerätyistä tiedoista pystytään laskemaan sijainti. Härveli on kehitetty Britanniassa.
Suomessa arvellaan, että Itä-Suomen peltosirkut muuttavat Israelin kautta Itä-Afrikkaan ja Lounais-Suomen linnut Pyreneiden niemimaan kautta Länsi-Afrikkaan.
Reilusti yli puolet jää palaamatta muuttomatkalta.
”Tässäkin lauluryhmässä oli viime kesänä vielä yhdeksän paria ja nyt enää kuusi”, Seimola toteaa.
Piha ei usko, että taantumiseen löytyy selvää syytä Suomesta. Toki maatalousympäristö on muuttunut, mutta peltosirkku ei ole kovin vaatelias laji. Se tarvitsee isoja peltoaukeita ja monipuolista viljelyä: syys- ja kevätviljaa sekä kesantoa. Hyönteisravinnon pyydystäminen käy parhaiten paljaalla pellolla.
Lähitulevaisuudessa Piha haluaisi tutkia peltosirkun pesintään vaikuttavia tekijöitä. Sellaisia voisivat olla reviirin viljelykasvikoostumus, sääolot ja petojen määrä.
”Pikkuhiljaa palapeli rakentuu, kun linnun kaikista elinkierron osista saadaan tietoa. Tietoihin pohjautuen voimme tehdä parhaamme peltosirkun häviämisen pysäyttämiseksi.”
Kello tulee viisi ja aurinko alkaa lämmittää. Kolmannessakin asennetussa verkossa pyristelee lintu.
”Tämähän on ihan ilotulitusta”, Piha iloitsee saaliista. Monesti päivät kuluvat odotellessa.
Kenties iltapäivällä jää aikaa pienelle välikuolemalle ennen seuraavan yön koitosta.
Katja Lamminen
Pikkuhiljaa palapeli rakentuu, kun linnun kaikista elinkierron osista
saadaan tietoa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
