Tunneilla toimii parinvaihto. Tamperelaista Johanna Peuralaa vie hitaan lavafoksin alkeistunnilla vantaalainen Risto Purhonen, joka tuli verestämään nuoruuden tanssitaitojaan. Kuva: Jaana Kankaanpää
Tanssihullujen kesäleirillä opetellaan kymmenen päivää uusia kuvioita
Trendinä on nyt hakeutua takaisin suomalaisuuden ytimeen, ja tanssilavakulttuuri sisältyy siihen, uskoo Valasrannan 20-vuotiaan tanssileirin perustaja Niina Tammelin.Tilaajalle
Niina Tammelin asensi maanantaina talkoolaisen Ari Koukun kanssa kävelyestettä hiekkarannan ja lavan väliin. Kuva: Jaana KankaanpääTanssikurssejahan on: ennen tansseja, tunti viikossa tai vaikka kokonainen viikonloppu. Kymmenen päivän leirin luulisi jo käyvän pään ja kunnon päälle, mutta niin vain entiselle Yläneelle eli nykyiselle Pöytyälle virtaa joka vuosi tanssihulluja ympäri Suomen.
”Kaikkiaan viikon aikana on 20 000 kävijää eli parituhatta päivässä”, kertoo Niina Tammelin.
Hänen yrityksensä Suomen Tanssipuoti on järjestänyt Valasrannan tanssileiriä jo 20 vuotta eli Valasrannan lavalla on parhaillaan menossa juhlaleiri.
Leiri tarkoittaa kirjaimellisestikin leiriä: moni tulee asuntovaunun tai -auton kanssa tai yöpyy koululla lattiamajoituksessa, viipyy useamman päivän ja syö joukkoruokailussa.
Myös seudun talkoolaiset ovat täydessä käytössä. Itse tanssilavasta vastaa Yläneen kirkonkylän VPK, urheiluseura Yläneen Kiri rakentaa teltat ja paikallinen koneyrittäjä auttaa maansiirtotöissä. Ravintolaa pyörittää paikallinen yritys, joka käyttää lähiruokaa ja ruokkii kenttäoloissa helposti tuhat ihmistä päivässä, Tammelin kertoo.
Tanssileirillä on useita lavoja, 37 opettajaa ja lavoilla pyörii viikon aikana rinnakkain liki 300 tanssituntia aamusta iltaan ja iltatanssit päälle. Opetuksessa on kaikkea valssin ja foksin perusaskelesta kizomban ja west-coast swingin vaativimpiin kuvioihin.
"Mitään ei tarvitse osata etukäteen! Tunteja löytyy joka päivälle aloittelijoista harrastajiin. Järjestäjää aina jännittää tuntien osallistujamäärä, mutta koskaan ei ole kenenkään tarvinnut tanssia yksin”, Tammelin nauraa.
Tammelin, 45, on maatilan tyttöjä ja syntyisin Loimaalta. Kotitila oli viljatila, mutta nyt veljellä on 400 eläimen ternimaitovasikkakasvattamo.
Valasranta on Tammelinin kotilava, sillä siellä hän aloitti tanssimisen 14-vuotiaana. Hän opiskeli yrittäjälinjan tradenomiksi ja ajautui sattumalta pitämään ensimmäistä leiriä vuonna 2003.
”Sitten huomasin, että tästä voisikin tulla ammatti, ja vuonna 2006 jätin muut työt syrjään. Kun ei tanssikenkiäkään oikein löytynyt, perustin myös tarvikekaupan.”
Tammelin osaa tanssia itsekin ja järjestelee leirejään varten kaiken itse.
”Erityisen tarkasti valitsen aloittelijoille kannustavia opettajia ja päätän muutenkin, mitä kukakin opettaa.”
Kaikkia viikon aikana opittuja askeleita ei muista kai kukaan?
”Tunneilla saa videoida opetuskoosteen, mutta iso osa leiriä ovat uudet tanssikaverit ja hauskat jutut, eikä tunneilla hinkata pelkästään vasemman jalan varpaan suuntaa otsa rypyssä.”
"Löysin viime syksynä tanssimisen ja kun näin eilisiltana Youtubesta tämän Boogie woogien, ajattelin, että nyt löytyi minulle sopiva tanssi!" vauhdikkaista tansseista pitävä pinkkimekkoinen Heidi Vasara Kuopiosta kertoo. Kuva: Jaana KankaanpääTammelin on nähnyt 30 vuoden kokemuksella, että lavatanssikulttuuri on kehittyvää kansankulttuuria.
”Näen, että trendinä on nyt hakeutua takaisin kulttuurisille juurille ja suomalaisuuden ytimeen, ja tanssilavakulttuuri ja suomalainen iskelmämusiikki sisältyvät siihen. Lavoille ovat tervetulleita viihtymään kaikki, vaikkei tanssisikaan!”
Aika ei ole pysähtynyt parketillakaan.
”Tanssilajeja nousee ja tuhoutuu. Kun minä aloin tanssia, lajeja oli vähemmän ja hidas valssi kovassa nousussa. Se ja tango olivat suosituimpia, kunnes Ruotsista tuli bugg ja pääsiäisleirillämme tehtiin kävijäennätys vuonna 2005. Aivan viime aikoina on nähty suljetun otteen tanssien kuten tangon ja hitaiden uusi nousu.”
Chacha ja rumba ovat saaneet salsasta haastajan, mutta lavojen kestosuosikkeihin kuuluvat valssi, jive, tango, hidas valssi, bugg, foksi, salsa ja rumbabolero.
Heikki Hyppönen tuli Jyväskylästä ensi kertaa leirille. "Olen neljä päivää ja haluan oppia etenkin salsaa, buggia, sembaa ja kizombaa." Kuva: Jaana KankaanpääToisten mielestä lavalle mennessä pitää osata tanssia edes vähän, mutta Tammelinin mielestä ei.
”En itsekään tiedä, mikä on oikea ja mikä vasen, mutta rakastan lavatanssia! Ajattelen, että ihan aloittelijakin voi tanssia perusaskeleita ja että pelkkä musiikkiin ja rytmiin käveleminenkin on tanssia.”
Tammelin on saanut nykyisen miehensä ja 20-vuotiaan poikansakin tanssimaan.
”Poika tanssii joka vuosi vain tämän kymmenen päivän leirin verran, paitsi on tänä vuonna armeijassa.”
Paikallinen yritys Kulhuan Paakari järjestää joukkoruokailun kahdesti päivässä. Kuva: Jaana KankaanpääLohjalainen Olavi Heino on käynyt Valasrannan tanssileirillä jo 19 vuoden ajan.
”Olin vuonna 2004 intialaisessa päähieronnassa, kun sain vinkin, että Ämyrillä olisi torstaina tanssit. Katsoin, miten sinne ajetaan ja menin Illan aikana kolme naista haki minua, ne kun olivat naistentanssit.”
Tansseissa Heinolle vinkattiin tanssileiristä.
”Olin siellä heti kaikki viisi päivää ja nykyisinkin aina vähintään yhden päivän. Jos yksikin uusi kuvio jää mieleen, niin hyvä! Olen hirveän onnellinen, että aloitin tanssimisen, sillä on kiva oppia uusia asioita ja tavata samanhenkisiä ihmisiä.”
Heino, 62, on käynyt paljon tanssimassa ja tanssikursseilla. Puolisoa ei ole, mutta hän kiertää uusia lavoja tuttavansa kanssa.
Mieluisimpia tanssilajeja ovat rumba ja hidas valssi. Chachahan Heino hurahti jo ensimmäisellä leirillä.
"Ja hitaan valssin opin ennen kuin osasin tavallista valssia. Minusta askelet eivät ole niin tärkeitä kuin musiikin tulkinta ja se, mitä musiikki kutsuu tekemään. Seuraaja tulee kyllä mukana, kun olen niin hyvä viemään!”
Olavi Heinolle askelet eivät ole niin tärkeitä kuin musiikin tulkinta.- Osaston luetuimmat
