"Sosiaalinen eristyminen ja läheisyyden puute voi tappaa kauan ennen kuolinpäivää"

Olen kyllästynyt, kerrassaan uupunut jatkuvaan koronauutisointiin. Pystyn ummistamaan silmäni otsikoilta ja kauhutarinoilta, mutten oikein voisi. Lapsi kuulee koulussa opettajalta, että on tulossa toinen aalto käynnistäen taas etäopetuksen, ja minun pitää kohdata lapsen huoli ja pelot. Saaremme lintukodossa on ilmennyt ensimmäinen koronaplussaaja ja siihen pitää osata reagoida.

Arki on muuttunut. Selkäytimestä kumpuavasta kohteliaisuudesta juontuva kätteleminen onkin potentiaalista taudin tartuttamista. Lähikauppaan mennessä pitää muistaa vetää maski naamalle suositusten mukaisesti.

Eniten sydämellä painaa silti se, mikä ei näy: pelon ja epävarmuuden ilmapiiri. Mistä oikein on kyse? Mihin olemme menossa?

Googlaan kuolleisuustilastoja. Tätä kirjoittaessa 346 kuolemaa Suomessa. Onko se paljon vai vähän? En ole tottunut lukemaan tällaista dataa, joten vertailun vuoksi yritän etsiä muiden tautien kuolleisuuksia. Eipä löydy, ainakaan yhtä pikaisella haulla.

Päässäni alkaa pyöriä huono vitsi vertailumuodoista: vale, emävale, tilasto. Millä perustein kuolinsyyksi katsotaan korona? Onko se vain yksi viikatemiestä auttavista osatekijöistä?

Muiden maiden tilastot näyttävät hurjia lukemia. Olemmeko vain hoitaneet homman harvinaisen fiksusti?

Tunnen tulevani kiskotuksi eri suuntiin. Muistan lukeneeni, että korona olisi vain ärhäkkä influenssa. Ei kai se silloin saisi tällaista erityiskohtelua, valtakunnallisia rajoituksia, määräyksiä ja vahvoja suosituksia? Olenko välinpitämätön ja ajattelematon, kun tohdin edes pohtia tällaista?

Joku sanoi, että salaliittoteoriat villiintyivät koronan myötä. Tuskin tässä mistään massahypnoosista kyse on, mutta silti mietityttää.

En nimittäin enää haluaisi kokea kuluneen kevään sosiaalista ydintalvea. En haluaisi sitä omalle kohdalleni, en haluaisi lasteni kokevan sitä eristyneisyyttä, enkä varsinkaan halua joutua miettimään kaikkia niitä, joille fyysinen eristäminen on vähintään henkinen kuolemantuomio.

Olemme paraikaa luomassa standardeja uudelle normaalille. Toivon, että lähimatkailun suosio säilyy ja luontoa arvostetaan yhä enemmän. Onnistuneet etätyöoivallukset mahdollistavat monipuolisemman elämäntyylin.

Käsidesitelineet ovat kenties tulleet jäädäkseen kauppojen kärryparkkialueille. Maski nykäistään jatkossa naamalle yhä useammin, oli hengitysteitse tarttuvan taudin nimi mikä tahansa.

Mutta en haluaisi, että uudessa normaalissa ei saisi halata. Uskon nimittäin, että sosiaalinen eristyminen ja läheisyyden puute voi tappaa kauan ennen kuolinpäivää.

Kirjoittaja muistaa pestä kätensä ja aivastaa kyynärtaipeeseen.