MT:n lukijan sydän pysähtyi kolarin seurauksena ja hän kertoo käyneensä rajan toisella puolen – tällaisia piirteitä on suomalaisten kuolemanrajakokemuksissa
Kuolemanrajakokemuksia tunnetaan monissa kulttuureissa, uskonnoissa ja eri historian ajoilta.
Moni kuolemanrajakokemuksen läpikäynyt kertoo tunnelin päässä näkyvästä valosta, jota kohti oli leijaillut. Kuva: PixabayYmpärillä oli vain mustaa. Muuten siellä oli rauhallista.
Näin kuvailee MT:n lukija kuolemanrajakokemustaan. Hän oli vuonna 2011 vakavassa kolarissa, jonka seurauksena sydän oli pysähtynyt kahdesti ambulanssissa.
Kuljettaja ajoi mönkijällä ja törmäsi yhteen vastaantulevan auton kanssa.
”Ambulanssissa sydänkäyrä oli piirtänyt viivaa minuutin ja myöhemmin puolitoista minuuttia. Näin kertoivat hoitajat, jotka tapasin viikko tapahtuman jälkeen”, MT:n lukija raportoi.
Lukijan mukaan kolarissa murtui muutama kaulanikama ja rintanikama, myös vasen polvi ja oikea ranne korjattiin.
Lukijan henkilöllisyyden ja kolarin todenmukaisuuden toimitus on varmistanut muista lähteistä.
MT:n lukijan kokemuksen voi luokitella kuolemanrajakokemukseksi. Niitä tunnetaan monissa kulttuureissa, uskonnoissa ja eri historian ajoilta.
Tiede ei ole toistaiseksi onnistunut selittämään, mitä kuolemanrajakokemukset ovat ja mistä ne johtuvat. Kansainvälisten tutkimusten mukaan ihmisen ikä, sukupuoli, asuinpaikka, koulutus, ammatti tai uskonnollinen tausta ei vaikuta siihen, saako ihminen kuolemanrajakokemuksen.
Kuolemanrajakokemuksen saaja voi olla myös hyvin agnostikko tai ateisti – kuten lukijamme tarinassa.
Jokaiselle kokemus on silti todellinen tapahtuma, jonka merkitystä mikään teoria ei voi tukahduttaa.
Vaikka jokaisen kuolemanrajakokemus on erilainen, niistä voi löytää yhteisiä piirteitä.
Teologi ja väitöskirjatutkija Miia Kontro on tutkinut eri-ikäisten suomalaisten kuolemanrajakokemuksia.
Yleisimmät piirteet, jotka luonnehtivat näitä mystisiä tapahtumia, olivat hyvänolontunne ja valon näkeminen. Sellaisia koki kahdeksasta yhdeksään henkilöä 22 Kontron haastateltavasta.
Tavanomaista suomalaisten kuolemanrajakokemuksissa olivat myös itsensä tarkkailu ylhäältä päin, kauniin maiseman kuvailu ja äänen kuuleminen.
Monet muistavat irtautuneensa ruumiista, joka voi olla tunne leijumisesta tai liikkumisesta ja havainnoineensa maailmaa kuin ulkopuolisen silmin. Nämä havainnot pystytään yleensä myöhemmin todistamaan oikeiksi, jos henkilö pystyy esimerkiksi kuvailemaan sairaanhoitajien ja lääkärien toimintaa elvytystilanteessa.
Kuolemanrajakokemukset poistavat usein kuolemanpelon, mistä seuraa rohkeuden lisääntyminen ja hengellisen elämän vahvistuminen.
Kuopion piispa Jari Jolkkonen pitää uskottavina sellaisia kuolemanrajakokemuksia, joissa ihminen on kliinisesti kuollut mutta on jatkuvasti tietoinen, mitä hänelle tapahtuu.
”Etenkin silloin ne ovat uskottavia, kun ihminen ei halua tehdä niistä itse numeroa eikä halua tuputtaa niitä muille. Urani aikana olen kuullut muutaman tällaisen kokemuksen. Ihminen on kulkenut esimerkiksi valoa kohti, mikä voidaan merkityksellistää Jumalan taivaaksi.”
Jolkkonen korostaa, että evankelisluterilaisen kirkon opissa näillä kuolemanrajakokemuksilla ei ole kuitenkaan juuri merkitystä. Kristillinen teologia perustuu Jumalan sanan lupauksiin, ei yksittäisten ihmisten kuolemanrajakokemuksiin.
Kuolemanrajakokemukset poistavat usein kuolemanpelon, mistä seuraa rohkeuden lisääntyminen ja hengellisen elämän vahvistuminen. Monet alkavat ajatella, että kuolema ei olekaan olemassaolon loppu. Lohtua tuo usein sen, että edesmenneet läheiset ovat rakkauden täyteisessä paikassa, kirjoittaa Kontro kirjassaan.
Merkityksellisyys lisääntyi myös MT:n lukijan elämässä.
”Elämän arvot meni uusiksi. Nyt ymmärrän, mikä on tärkeää ja mikä ei, ja osaan myös arvostaa sitä. Pelkotiloja ei jäänyt. En kuitenkaan usko kuoleman jälkeiseen elämään.”
Lähteenä on käytetty Miia Kontron teosta Portilla: suomalaisia kuolemanrajakokemuksia (2018).
- Osaston luetuimmat
