Kirja-arvio: Nuorten Finlandia-voittaja on vangitseva tarina vallasta ja ihmisyydestä ja sopii hyvin aikuisillekin

Myönnän: lukemiseni on jäänyt viime aikoina vähiin, etenkin nuortenkirjojen. Ja kovin harvoin on käsiin osunut muutenkaan teosta, joka vie mukanaan niin, että viikonlopun joulunvalmistelut pyyhkiytyvät ohjelmasta. Sellainen oli nyt Mistä valo tulee sisään. Kirja valittiin juuri lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-voittajaksi, eikä syyttä.

Vangitseva tarina on mielikuvituksellinen, mutta kiusallisen mahdollinen. Se kertoo yksilöiden kautta voimista, jotka liikuttavat maailmaa.

Tapahtumapaikkana on veteen uponnut Tokio ja siellä koelaboratorio, jossa vähäarvoisemmilta ihmisiltä eli ulkokansalaisilta nollataan muisti. Samaan aikaan alkaa ympärillä viritä kapinaa vallitsevia oloja kohtaan. Päähenkilö, laboratorion johtajan poika ja kokokansalainen Aleksei alkaa miettiä suhdettaan ihmisyyteen, valtaan, itseensä ja annettuihin totuuksiin, kun joutuu mestaroimaan yhtä koehenkilöä ja ystävystyy kapinallisiin.

Aikuislukijalle jättitulvista, unioneista, kahden kerroksen kansalaisista, suljetusta yhteiskunnasta, kontrollista, ihmiskokeista, leireistä ja nälkää näkevästä mutta hymyilevästä ja johtajiaan palvovasta kansasta tulee hakematta mieleen vertailukohtia nykypäivään ja historian hirveyksiin. Nuori lukija saanee ajateltavaa ihan yhtä isolla kauhalla kuin vanhempikin, ja sopiva annoksen myös rakkautta ja väkivaltaa. Kerrassaan kiehtova ja lukijaansa vielä jälkeenpäin tarraava ja vaivaavakin teos.

Kirja on Anne-Maija Aallon Korento-romaanin tarinaa, mutta toimii mainiosti itsenäisestikin.

Anne-Maija Aalto: Mistä valo tulee sisään. 320 sivua. Otava.